maanantai 23. toukokuuta 2011

Huopamatto valmis

Sain huopamaton viimein valmiiksi ja paukuteltua suoraksi saunan lattialle kuivumaan. Pahoittelen kuvien laatua...

Matto menossa vanutuskoneen syövereihin...

...ja tulossa takaisin ihmisten ilmoille.

Valmis matto vielä märkänä, joten värit aavistuksen vielä kirkastuvat. Lopulliset mitat hämmentävät 115cm*135cm kun aloitettiin mitoista 150cm*200cm. Siitähän tulikin ihan pieni. Tosin 30 prosentin kutistuminen oli ihan odotettavaa, jolloin mitat olisivat olleet 105cm*140cm. Matto ei vain mahtunut vanutuskoneeseen poikittain kuin ihan lopuksi, joten se kutistui pitkittäin enemmän.

Vähän väriä keittiöön...

lauantai 21. toukokuuta 2011

Huopamaton märkähuovutus

Pinnan huovuttamista käsin lämpimällä vedellä ja mäntysuovalla. Aluksi kuplamuovi välissä ja sitten ilman. Tarkoituksena saada kuviot kiinnittymään aluksi vähäsen.

Rullaamista lakanoiden ja bambuverhojen avulla.

Poikittain...

...ja pitkittäin.

Ensimmäisten neljän eri suunnan vartin rullauksen jälkeen pääsi kurkistamaan maton toisellekin puolelle. Kohdistus ei mennyt ihan nappiin, mutta katsotaan mitä siitä vielä tulee.

Kätevä tapa sitoa rulla:

Ja kätevä tapa rullata:

Matto valmiina lähtemään huopatehtaalle vanutukseen. Mitat tällä hetkellä 132cm*183cm.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Huopamaton teko jatkuu

Edellinen postaus alkoi paisua megalomaaniseksi, joten viimeistelin sen ja aloitin uuden.

Käänsin maton ympäri ja aloitin luonnonvärisen puolen. Tähän neulaan aluksi vain pohjan ja kuviot syntyvät eri tekniikalla kuin värillisellä puolella. Tästä tulee todennäköisemmin se käyttöpuoli...

Keräilyeräkerros ja sen päällä vaalean harmaata. Kuitusuunta poikittain.

Tämän jälkeen sain todeta ettei villakerros ole riittävän paksu. Siirsin siis valmiit kerrokset sivuun ja lisäsin alimmaiseksi keräilyerien kuninkaan. Tätä tehdessä sain pari kertaa miettiä olisiko sittenkin ollut helpompaa vain ostaa lisää villaa...

Lisää kerroksia.

Koko pohja neulattuna.

Kuvioluonnoksi lakanalla ja inspiraatiokuva.

Valmiina lähtöön huopamattokurssin hyviin huovutustiloihin. Autokyyti taitaa sittenkin olla tarpeen. Maton mitat tällä hetkellä 1,5m*2m...

Märästä villasta sommitellut kuviot lakanalla.

Huopamatto ja kuinka se syntyy

Huopamattoja olen esitellyt täällä jo pari ja nyt olisi taas yhden valmistus meneillään. Päätin nyt kuvata sen kaikki työvaiheet, joten tässä teille varsin pitkä ja silti lyhennetty versio kuvasarjasta. Se ilmestyy osissa sitä mukaan kuin matto etenee. Tässä kerrotaan siis ainakin alkuun vain se miten tämä matto syntyi ottamatta kantaa siihen miten se olisi oikeasti kannattanut tehdä. Esimerkiksi siksi että halusin käyttää sekalaisen villavarastoni loppuun aiheutti soveltamista.

Aluksi lajittelin sekalaisen villavarastoni värjättyihin ja luonnonvärisiin ja värjätyt vielä värien mukaan omiin kasoihinsa. Yrttikana meinasi hukkua villavuoreen ja näytti huolestuneelta.

Seuraavaksi karstasin maton sisään tulevan neulahuovan pörröisemmäksi, jotta villa tarttuisi paremmin sen pintaan.

Puolet värillisistä villoista eroteltuna ensimmäistä villakerrosta varten.

Ensimmäinen yritys asetella sisimmät väriympyrät. Reunoille jäi liian vähän tilaa viimeisille väreille.

Tiivistys.

Seuraavaksi neulasin reunoille mustaa villaa. Reunojen pitää kaytännön syistä olla maton molemmilla puolilla saman väriset ja musta sopi sekä värjätylle että luonnonväriselle puolelle.

Ensimmäinen villakerros, jossa asettelin kuitusuunnat poikittain maton keskustaan nähden.

Toinen kerros jossa asettelin kuidut edellisiin nähden kohtisuoraan.

Vihreät kuviot neulattu. Jo tätä vaiheetta tehdessä sain istua aika monta tuntia lattialla.

Kaikki kuviot neulattu.

Kokonaan valmis.

Kuvio ennen neulausta ...

... vihreän neulauksen jälkeen ...

... ja kokonaan neulattuna.

Valmiina.

Tämän verran värillistä villaa jäi jäljelle. Verrokkina jälleen yrttikana.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kipinäkeskiviikko: Siitä mitä sattuu käsiin saamaan

Joskus vain saa tietyn materiaalin käsiinsä ja sillä täytyy pärjätä. Tällaiset rajoitukset voivat ainakin minun tapauksessani vain parantaa lopputulosta. Paineita hienoon lopputulokseen ei ole ja työhön ryhtyy ihan erilaisella innolla, kun on pieni ongelma ratkaistavana. Saatte vielä lähitulevaisuudessa nähdä mikä käsityö näitä pohdintoja aiheutti. ;)

Kuva ei oikeastaan liity juttuun, mutta muovailuvahalla pitäisi leikkiä useammin. Siinäkin pääsee vain tekemään yrittämättä saada aikaan mitään kovin hienoa...