Onks pipa hyvin?

En muista, milloin olen aloittanut nämä pörröisestä vihreästä villalangasta pipot, mutta melkoisella varmuudella voitaneen sanoa, että ne ovat olleet lähes valmiita ainakin vuoden. Hirveästi hommaa pipoihin ei olisi kaivattu enää, kuvissa ensimäisenä olevasta puuttui vain päättely ja jälkimmäisestä sen lisäksi reunus (johon ei kyllä enää ollut riittävästi saman väristä lankaa). Kuitenkin pipot olivat keskeneräisten töiden kassissa, josta ne äskettäin taas kaivoin esiin tekemistä etsiessäni. 

Pohdin, mitä niille pitäisi päättelyn lisäksi tehdä, sillä ne olivat nyt silmääni hieman tylsiä. Onneksi olin tullut ostaneeksi kirpputorilta lankapussin, jossa oli ihanaa keltaista samettilankaa, joka sopi kuin nenä päähän pipojen vihreän kanssa.

Ensimmäinen pipo on hyvin tavallinen kudottu pipo, johon päätin tehdä koristukseksi virkatun kukan. Ohjeen kukkaan löysin vanhasta Moda-lehdestä. Ompelemisen sijaan päätin kiinnittää kukan pipoon kauniilla kirpparilta ostetulla napilla.

Toinen pipo on puolestaan virkattu luultavasti jostakin vanhasta Suuresta käsityöstä löytyneen ohjeen mukaan. Valitettavasti pipo oli jäänyt vähän kesken, sillä lanka pääsi niin vähiin, ettei sillä olisi enää pystynyt viimeistelemään pipon reunaa. Nyt kun löytyi tämä kaunis keltainen lanka, sain tämänkin pipon viimeisteltyä.

Nyt sitten enää pitäisi päättää, kumman pipon pitää itsellään vai pitäisikö molemmat.

Origamit koruina

Perhonen ja kala on taiteltu origamipaperista, jonka pinnassa on ohut metallimainen kerros. Idea tuli Riikalta ja piti kokeilla. Saa nähdä tuleeko käytettyä, kun ovat noin säihkyväisiä. Pitää ehkä tehdä kiillottomasta paperista lisää. Näin pienten tekeminen meni kyllä näpräämiseksi, mutta klemmarin avulla sai kalalle silmätkin.

Neulahuoparintarossit

Elokuussa olivat tätini Italiasta ja Yhdysvalloista käymässä ja he ihastelivat tätä laukuuni kiinnitettyä neulahuovutettua kettua. Ketun olen tehnyt joskus vuosia sitten Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Reaktori-tapahtumassa.


Kun yritin tädeille selittää, miten kettu on tehty, tulin äkkiä siihen tulokseen, että paras tapa selittää tekniikkaa olisi näyttää ihan käytännössä, miten huopaneulalla huovutetaan. Siispä kävin ostamassa villalajitelman ja erilaisia huopaneuloja. Niinpä siis demonstroin tädeille tekniikkaa (josta nämä lempisukulaiseni innostuivat hurjan paljon) ja samalla syntyi oheinen lehtirintakoru. Korun taakse on huovan väliin laitettu hakaneula.




Kun neulahuovutukseen oli taas päässyt kiinni, piti toki päästä tekemään näitä useampikin! Seuraavaksi syntyi Inarin kasettikorujen inspiroimana huopakasetti, jonka takaa löytyy samanmoinen neulakiinnitys.



Molemmat korut siis ensin neulahuovutin ja sitten vielä kevyesti huovutin perinteisin keinoin vähän napakammaksi. Nyt sitten enää pitää keksiä, mihin nämä kiinnittää.

Kehrätkäämme villalankaa

En sittenkään malttanut olla laittammatta tänne itsekehrättyä lankaa, kun ensimmäinen vyyhti on valmis ja pesty. Materiaalina Pilvilampaan virolainen valmiiksi värjätty villa. Kehrätty vähän uudenaikaisemmalla yläpainoisella värttinällä, jossa on koukku lankaa varten ja kehrässä kumireunus, jotta lanka ei pääse luisumaan. Valmis lanka on kaksisäikeiseksi kerrattua.



Ideoita siihen mitä langasta tekisi otetaan vastaan. Sitä on nyt huimat 70 grammaa, mutta lisää saa juuri sen verran kuin tarvitsee.

Kurkikerho

Starttailempa taas näitä päivityksiäni, kun vihdoin olen asettunut taas omaan kotiini. Tulossa toivottavasti taas pain lisää täältä Turun seudulta.

Olen jo tovin harmitellut sitä, että vaikka riisipaperilamppu muutoin onkin ihan kiva valaisin, on se myös vähän tylsän näköinen. Olen harkinnut sen maalaamista, mutta ainakin toistaiseksi luopunut ideasta, koska en halua asuntoni näyttävän esimerkiksi punaiselta. Valkoisen lampun neutraali väri kun on aika mukava myös.

Tänään sitten koulusta palattuani sain uudenlaisen koristeluidean. kiinnitin huomioni pianon päälle asettelemiini joskus aikaisemmin tehtyihin kolmeen origamikurkeen (iso liila, keskikokoinen punainen ja pieni punavalkoinen) ja lamppuun saman aikaisesti ja päässä naksahti ajatus, että entä jos nämä yhdistäisi. Hetken mietin kurkien lampun päälle kiinnittämistä liimalla tai muulla vastaavalla, mutta päädyin kuitenkin asettemaan kurkia alta lampun sisälle. Tovin kurkia kurkoteltuani totesin liilan olevan vähän liian iso, joten lamppuun päätyivät vain punainen ja punavalkoinen. Jahka ehdin askartelen ehkä pari pienehköä lisää näiden seuraksi origamipapereistani. 

Tässä kuvat näistä kavereista:







Tässä viimeisessä kuvassa on ehkä realistisimmat värit, lamppua kuvatessa kun värit tuppaavat muuttumaan kovin kalpeiksi, etenkin itse lamppu.