Protu 20 -huivi

Protu tipautti tienivuosien painon harteiltaan ja täytti tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Tätä juhlistettiin Helsigissä 6.11., mutta minun juhliin valmistautumiseni alkoi jo paria viikkoa aiemmin, vaikken ollut millään tapaa juhlien järjestelyvastuussa. Miksikö? No koska minulta tilattiin kaulahuivi, joka juhlassa annettiin eteenpäin yhdistyksen entiselle puheenjohtajalle.

Rajoituksia huivin tekoon ei kamalan paljoa annettu. Pituutta toivottiin olevan suunnilleen 1,5 metriä ja huivissa tuli lukea tavalla tai toisella teksti Protu 20. Muuten tekijälle annettiin vapaat kädet. Siitä sitten voi olla kahta mieltä, oliko se hyvä idea...

Kuvan henkilö ei ole lahjan saaja.

Malli: Protu 20 (omasta päästä)
Lanka: ONline Linie 3 Supersocke 100
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Joku vähän fiksumpi ihminen olisi ehkä noin lyhyessä ajassa tehnyt kapeamman huivin paksummasta langasta, eikä mitään onteloneuletta, vaan ihan yksinkertaista sileää/joustinneuletta, mutta minähän en koskaan ole ollut sillä tapaa fiksu. Sen sijaan taipumukseni saada suurudenhulluja ideoita (ja toteuttaa ne) on voimistunut vuosi vuodelta. Näiden kahden taipumuksen yhteisvaikutusena syntyi jalkapallofanihuiveista inspiraationsa hakenut leveä onteloneulehuivi.

Kaavaahan tälläiselle huiville ei luonnollisestikaan ollut entuudestaan olemassa, joten aika pitkä tovi kului ruutukaavoja työtä varten tehdessä. Oma lukunsa oli tyyliin sopivan fontin hakeminen, skaalaaminen ja sitten ruuduttaminen toivotun Protu 20 -tekstin osalta. Pienemmissä teksteissä ei mennyt kuin hetki siihen verrattuna. Toisaalta logon koko vaikutti huivin lopulliseen leveyteen, joka oli 50 silmukkaa. Sen mukaan tuli mitoitettua myös muita kuvioita. Jonkin verran sain kyllä matkanvarrellakin vielä soveltaa, etenkin ihan alkuvaiheessa.

Langat löytyivät pienen haeskelun jälkeen omista varastoista, joskin olin niiden kohdehenkilölle sopivuudesta varsin epävarma. Tässä suhteessa sitten yllätyi iloisesti itse juhlassa, kun kuulin kovasti kehuja juuri värivalinnasta.

Onteloneule, vaikka tehdessä tuntui kammottavan hitaalta, oli ehdotomasti oikea valinta huiviin. Molemmilta puolilta sileää neuletta oleva huivi on vaan huomattavasti makeamman näköinen, kuin muilla tavoin tehty. Ainut ongelma tosin oli, että nyt toisella (turkoosimmalla) puolella kaikki tekstit ovat väärin päin. Tosin tähänkin ongelmaan olen sittemmin aloitetussa työssä keksinyt ratkaisun.

Ylipäätään olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Huivista tuli komea ja oli tosi hienoa, kun valmista huivia esittelin parille ihmiselle ennen juhlaa ja yksi heti keksi, että sehän on fanihuivi. Ylipäätään huivi keräsi paljon kehuja, mistä tuli hyvä mieli. Tosin parasta tietysti oli, että myös lahjan saaja vaikutti kovin tyytyväiseltä huiviinsa.

Jos joku haluaa tehdä samanlaisen huivin tai käyttää jotain kuviota neuleessaan, niin päätin julkaista ruutukaavan kuvioista täällä. Jos onteloneule on tekniikkana vieras, niin ohjeita löytyy sekä kirjallisena suomeksi Ullasta tai videona englanniksi YouTubesta.

Pipo

Pipolle oli kysyntää, joten päätin sellaisen pitkästä aikaa neuloa.

Langaksi valitsin Novitan Puron, joka on mukavan pehmeää, joten pipo ei kutita otsaa. Väritkin olivat kauniita. Piposta piti aluksi tulla kokonaan kaksinkertaista neuletta, mutta lanka hupeni uhkaavasti, joten päätin tehdä laen yksinkertaisena. Kavennuksetkin oli huomattavasti helpompi tehdä.

Pelko langan loppumisesta osoittautui aiheelliseksi ja pipon laelle tuli hieno tyylilaikku kerän vaihdosta. Liukuvärjätyllä langalla on hankala jatkaa samalla värillä. Näin iso väriero ei olisi ollut välttämätön, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että okaista vahinkoa jota ei voi peittää täytyy korostaa...

Lankaa kului kaksi 50 gramman kerää. Värit ovat taas vaihteeksi jotain kuvien kuolivälistä. Ehkä lähempänä pääkuvaa.

Budapest-myssy

Olin vanhempien ja veljen kanssa viikonloppulomalla Budapestissä. Reissusta kirjoittanen jotain pientä toisen blogin puolelle, mutta täällä täytyy toki esitellä reissukäsityö.

Malli: Phannie
Lanka: Garnstudio DROPS Karisma Superwash
Koukku: 4 mm ja 5 mm

Valikoin työtä vähän viimetipassa, kun tajusin, että käsimatkatavaroihin ei voi ottaa metallipuikoilla ollutta työtä ja ruumaan ei ollut mitään pakaasia menossa. Siispä piti äkkiä etsiä ohje johonkin työhön, jonka voi tehdä vähintään nelosen virkkuukoukulla ja kotoa löytyvästä langasta. Ja kun kaikki sen hetkiset pipot tuntuivat jotenkin rumilta ja ikäviltä, niin päätin tehdä uuden myssyn.

Mukaan printatuista ohjeista mukaan valikoitui lopulta Phannie ja valinta osui kyllä ihan nappiin. Ohje oli helppo, mutta työssä oli silti jujua ja lopputuloksesta tuli tosi nätti. Ihan vähän tulin ohjetta muokanneeksi, kun alkuympyrä olisi ohjeen mukaan alkanut aaltoilla omaan makuuni ihan liikaa, ja lopullisesta myssystä tulikin vähän ohjeen mukaista pienempi. Myssy istuu kuitenkin mainiosti päähän ja on ihanan lämmin runotyttömyssy.

Kotiinpaluun jälkeen tein vielä jämälangasta kukkasen, joka on hakaneulalla kiinnitetty myssyn reunaan ja voidaan siitä siirtää myös toisiin myssyihin, joita varmasti tulee tässä tehtyä. Kukka oli täysin improvisoitu.

DROPS Karisma on muuten ihanan pehmeä ja lämmin villalanka! Se noisi kyllä välittömästi suosikkilankojen kärkeen, etenkin, koska tarjolla on myös muita ihania värejä.

Sukkaa pukkaa

Internetin ihmemaa on pullauttanut tänä syksynä ilmoille aika monta sukkatempausta. On tuntemattoman sotilaan villasukkia, sivarisukkia, ilmastosukkia ja syöpäpotilaan sukkia. Kivoja kampanjoita kaikki, vaikka luultavasti osallistunkin vain osaan. Tuleepahan samalla kerrattua ja harjoiteltua sukkien tekoa!

Ensimmäisenä tartuin sivarisukkahaasteeseen ja pyöräytin Novitan perusohjetta mukaillen pitkävartiset sukat. Pohjalankana oli harmaa 7 veljestä, johon sitten tein raitoja ja kirjoneulekuvion Totoro-lapasista ylijääneillä vihreillä langoilla. 

Hain sopivaa kuviota kirjoneuleeseen tästä digitoidusta kirjasta, jonka joku oli linkannut Ravelryn keskusteluun jokin aika sitten. Kuvionauhoja tuossa kirjassa on kyllä ihan joka makuun ja löytyi sieltä minullekin sopiva. Sukanvarteen ei tosin ihan kokonaista nauhaa voinut laittaa, joten poimin tästä nauhasta yksittäisen kuvion, jonka sitten istutin molemmin puolin sukan vartta.

Vaikka kirjoneule onkin oikeastaan aika uutta tekniikkaa allekirjoittaneelle, niin näytti tuo kolmen värin neulekin onnistuvan yllättävän hyvin. Lankojen kierron kanssa oli alkuun ongelmia, mutta kun olin ensimmäisen yritelmän purkanut, tulin siihen tulokseen, että parasta jälkeä tuli, kun kahdella kulloinkin ylimääräisellä langalla tekee jatkuvaa lankakiertoa. Sillä tapaa lopputuloksesta sai suht tasaisen ja tasakireän.

Ainut ongelma, joka tässä enää on on se, etten nyt tiedä lainkaan, minkä kokoiset sukat ovat! Tarkoitus oli tehdä vähän ohjeen kokoa 42 isommat sukat, mutta kun täällä ei ole ketään sukkia sovittamassa, niin eipä ole mitään käsitystä, mitä kokoa nuo sukat nyt loppujenlopuksi ovat. :D

TOTORO!

Viittasin aikaisemmin kahteen keskeneräiseen projektiin, joista toinen on yhä kesken, mutta toinen eli Totoro-lapaset valmiit ja käytössä!

Malli: Norwegian Totoro Mittens by brella
Lanka: 7 veljestä, värit 309 ja 391
Muutokset: rivin lisäys tekstiraitaan, peukalon kuvioiden vaihto, resorin värijako

En ole tosi pitkään aikaan tehnyt kirjoneuletta, niin että opettelemisen puolellehan tämä aika paljon meni. Olen ihan tyytyväinen siihen, että lankajuoksut olivat kireydeltään varsin sopivia ja langankiertokin onnistui hyvin pidemmissä juoksutuksissa. Ensimmäisen lapasen kämmenosa on aika leveä ja kumpikin peukalo omalla tavallaan vähän kummallinen, mutta kyllä lapaset käsissä pysyy ja ihanan lämpimätkin ne ovat. Näiden myötä syntyi myös kova into tehdä lisää kirjoneuletta, niin että niitä nähtäneen täällä tulevaisuudessa lisää. 

Lautanauhaa

Olin pari viikkoa sitten viikonlopun mittaiselta Työväenopiston järjestämällä lautanauhan perusteet -kurssilla. Ilmottauduin kurssille ihan hetken mielijohteesta, kun se tuli opiston kurssiluettelossa vastaan, vaikkein oikein edes tiennyt, mitä lautanauha on tai miten sitä tehdään.

Noh, viikonloppuna oppi. Lautanauhahan on siis 3-6-kulmaisten (yleisimmin nelikulmaisten) "lautojen" avulla kudottava nauha, johon syntyy kuvio lautoja eri suuntiin yhdessä tai ryhmittäin kääntämällä. Nauhan leveyteen vaikuttavat langan paksuus ja lautojen määrä. Itse tekniikkahan on tosi vanha ja esimerkiksi muinaisessa Egyptissä on tekniikkaa käytetty. Perinnekäsityötä siis. Lisätietoa lautanauhoista saa vaikka täältä tai Wikipediasta.

Jos kurssilla jotain oppi, niin sen, että nauhan teko oli pirun hauskaa. Lautojen pyörittely, etenkin, jos tekee monimutkaisempaa kuviota, vaatii aika tarkkaa keskittymistä, eikä kiristyksiäkään voi ihan toisella kädellä tehdä, muuten nauhasta tulee luokattoman epätasaista. Sitäpaitsi kuvioitakin voi tehdä vaikka minkä laisia, ainakin jos vähän edistyneempää tekniikkaa hallitsee.

Ensimmäinen oma nauhani oli aika simppeli kahdeksan laudan nauha, johon käytin kolme väriä. kuviona oli kapea kalanruotokuvio. Langat olivat kotoa löytyneitä ohuita villalankoja, jotka onneksi kestivät kutomista hyvin, vaikka aluksi vähän epäilyttävälle näyttikin. Nauhan alusta tuli aika kamalan epätasaista, mutta onneksi se siitä tasoittui, kun sai tuntuman lankojen kiristämiseen. 

Nauhan loimet muuten päättelin jakamalla ne kahtia ja tekemällä sitten lankanipuista kalanruotoletit. letit päättelin langan kierrolla.

Lopulliseen nauhaan olen ihan tyytyväinen. Eihän se nyt maailman tasaisin ole, mutta ihan nätti ja palveli hyvin tarkoitustaan harjoitusnauhana. Koko kurssista jäi kyllä hinku tehdä lisää nauhoja ja edistyneempää tekniikkaa. Nyt vaan on se ongelma, etten piru vie keksi, mihin näitä nauhoja voisi käyttää, kun en nyt ole mitään kansallispukuakaan tekemässä. Ideoita otetaan mielellään vastaan! 

Neulegraffiti

Tekisi mieli tehdä neulegraffiti, mutta ei mitään pientä pötkylää vaan kunnollisen kokoinen ja hieno. Olisiko kenelläkään innostusta päällystää neuleella kokonaista kaidetta tai puuta? Voitaisiin pitää talkoot ja saada joku hieno aikaan...

Koko touhun aloittaneen kotisivut:
http://knittaporfavor.wordpress.com/

Makramehuivi

Pitkästä aikaa minäkin olen saanut jotain kasaan. Tämä syntyi opiskelun ohessa, kun piti saada tietää kuinka kauan makramesolmujen tekemiseen menee ja mikä on langan menekki. Huivi jäi vähän lyhyeksi, mutta ajoi asiansa. Noin kolme tuntia ja reilu kaksi metrisiä lankoja, niin saadaan reilu metri huivia...

Työn alla

Tällä hetkellä on monta projektia enemmän tai vähemmän työn alla. Tässä vähän kurkistuksia.

Projekti 1:

Projekti 2:

Lisää näistä myöhemmin.

Neulojatäti, osa 2

No niin, nyt on saatu tämä myssy-tumppu-projekti ainakin tältä erää kokoon. Lopulta tuli kaksi valkoista myssyä ja yhdet valkoiset lapaset, myssyjä siksi kaksi, että ensimmäisenä valittu koko oli tällä hetkellä vielä iso, niin että tein yhden pienemmän saman tien. Ainut ero malleissa on, että tällä kertaa lanka riitti myös lapasia yhdistävään nyöriin.

Pipo ennen kasaamista:

Iso pipo:

Lapaset:

Pieni pipo:

Birthday blizz

Viimein viikko on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt tehdä käsitöitä, mutta eilinen syntymäpäivä tarjosi ehdottomasti piristystä tällekin rintamalle. Opiskelukaveri toi yllätyslahjana aivan ihania Drops Muskat -puuvillalankoja ja nyt sormet syyhyävät ihan hulluna uusia juttuja kutomaan ja vikkaamaan! Vaan ehkä tästä pitäis ensin tehdä vähän noita keskeneräisiä valmiiksi.

Puikot suoriksi

Viimeaikoina olen kärsinyt pahemman laatuisesta neulontavirkkauskuumeesta ja pahasti turhautunut aina sikin sokin sekaisin oleviin puikkoihini. Ompelin itselleni puikko- ja koukkupussin!

Pussi on oikeastaan aika hassu nimitys tälle säilytysratkaisulle, sillä puikkopussini on itseasiassa suorakaiteen muotoinen kangaskappale, johon on ommeltu eri korkuisia taskuja erilaisille puikoille ja koukuille. Mietin ensin, että olisin tehnyt erillisiä pusseja erilaisille välineille, mutta kun ei noita puikkoja vielä ole ihan kamalasti, niin totesin niiden mahtuvan yhteen pakettiin ainakin näin alkuun.

Pussissa on neljän korkuiset taskut: sukkapuikot 17 cm, pitkät puikot 25 cm, koukut 10 cm ja pyöröpuikot 13 cm. Leveyttä pussilla on avoimena 45 cm ja korkeutta 70 cm. Lokerojaon mitoitin sukkapuikkojen mukaan niille ja pitkille puikoille, kun taas pyöröpuikoille jaoin taskun yksinketaisesti viideksi lokeroksi. Virkkuukoukkulokerot puolestaan tein vähän fiilispohjalta.

Puikkojen pakkaaminen tapahtuu nostamalla pyöröpuikkoreuna muiden puikkojen yli. näin puikot eivät pääse tipahtelemaan omia aikojaan paketista jos sen ottaa vaikka joskus mukaan. Sitten taitellaan pussi vasemmalta alkaen paketiksi, sidotaan nauhat ympärille ja...

Voilà, kaunis paketti on valmis! Nyt pysyvät puikon nätisti ojennuksessä tiiviissä paketissa. Olen itseasiassa erittäyn tyytyväinen lopputulokseen, etenkin, kun tämä oli taas vähän tälläistä matkan varrella soveltamista. Kangasvalinnat osuivat ihan nappiin (onneksi tälläinen yhdistelmä massiivisista kangasvarastoista löytyi) ja kokonaisuudesta tuli tosi nätti ja käytännöllinen. Kasvun varaakin jäi, kun ei mulla noita puikkoja mitään täysiä sarjoja ole. Tosin nyt on kova paine mennä ja täydentää, jotta pussin sisusta näyttäisi nätiltä. :D

Välineurheilua

Syksy tuo aika usein mukanaan jotain uutta tekemistä, etenkin kun pääsen käsiksi työväenopiston opinto-oppaaseen. Olen aiempina Turun vuosina käynyt valokuvailmaisun kurssilla, mutta nyt kaipasin jotain uutta ja sellaista, johon ei kamalasti tarvitse panostaa kurssituntien ulkopuolella. Opasta selailtuani päädyin lopulta keramiikkakurssiin, joka alkoi viime maanantaina.

Ekalla kerralla ei vielä päästy tositoimiin, vaan käytiin kurssin käytännönasioita läpi ja saatiin vähän listaa siitä, mille välineille olisi käyttöä. Nyt kun olen viikon mittaan kerännyt välineitä, tuli myös tarve tehdä välineille pussukka.

Malli on sieltä yksinkertaisemmasta päästä: melkein neliö kangastilkku, jonka pitkiin sivuihin on ommeltu vetoketju ja sitten sivut ommeltu yhteen. Vähän tietysti piti tässäkin kikkailla ompelemalla sivut niin, että vetoketju jäi pussukan "taakse" ja alakulmien sisään ompelu niin, että pussukalle syntyi pohja. Lisäksi tikkasin "etupuolelle" laatikosta löytyneestä bonuskoristenauhasta kuvioraidan. Leveyttä on suunnilleen 25 cm, korkeutta 11 cm.

Hieno tuli, ehkä jopa liian hieno. Uskaltaakos tätä nyt ottaa mukaansa sinne saven keskelle?

Ps. Jos joku täällä vieraillut ihminen miettii, että ompas tutun näköinen kangas, niin ihan syystäkin: pussukka on tehty aikoinaan helmalakanan teosta ylijääneestä tilkusta. Riittoisia jämiä, saa nähdä, mitä niistä seuraavaksi syntyy.

Neulojatäti

Osa tätä blogia lukevista on ehkä ehtinyt jo kuullakin, että allekirjoittaneesta tuli muutamia viikkoja sitten täti neljännen kerran. Tätä ennen perheeseeni kuului kaksi veljen ja yksi siskon herttainen tytär ja nyt joukkoon liittyi Minin nimellä toistaiseksi kulkeva suloinen siskonpoika. Tää täti on ollut taas vaihteeksi ihan myyty, joskin olen onnistunut hillitsemään paijailuvimmani huomattavasti tuoretta isosiskoa paremmin.

Koska olen tällainen käsityöläs ihminen, olen tietysti siitä asti, kun tiedon uudesta tulokkaasta keväällä sain, selaillut käsityölehtiä ja puuhastellut kaikenlaisia vauva juttuja. Keväällä kudoin vihreästä puuvillalangasta vihreän myssyn ja sinisestä pienet tossut, joilla pikkuherran äitiä lahjottiin jo kesällä ennen synnytystä. Jostain syystä en näemmä ole raportoinut niistä lainkaan tänne, ehkä yllätyksen säästämiseksi, mutta pitänee tehdä se jossain välissä takautuvasti.

Joka tapauksessa tossut osoittautuivat turhan pieniksi (joten ne peri Minin isosiskon nukke), mutta myssy oli juuri prikulleen oikeaa kokoa juuri nyt! Lisäksi siskoni ihastui kovasti myssyn malliin, josta itsekin kovasti pidän, joten sain nopeasti tilauksen myös toisesta piposta. Ja sitten, kun sisko oli asiaa ehtinyt vähän pureskella, laajeni tilaus vielä lisää: to-do-listalle kirjattiin kaksi myssy & lapaset -settiä, toiset värikkäinä ja toiset valkoisena.

Toinen puolisko eli värillinen setti projektista on jo valmistunut ja postitettu siskolle Espooseen. Värillisen setin päädyin tekemään lankalaatikosta löytyneistä ohuista ja ihanan pehmeistä keltaisesta ja oranssista villalangasta. Lanka on sekä myssyssä että lapasissa tuplana. 

Myssy on tehty kyprämyssyohjeella, joka löytyy Suuri käsityö-lehden numerosta 2/2006. Tämä ei itseasiassa ollut sama lehti, josta edellisellä kerralla olin myssyn tehnyt, vaikka ohje olennaisilta osin olikin sama. 

Ihan en tietenkään suostunut tekemään annetulla ohjeella, vaan pieniä muutoksia oli pakko tehdä. Toisin kuin ohjeessa, en tehnyt myssystä raidallista, vaan tein myssyn reunaan oranssin raidan ja lopun myssyn oranssikeltaista sekoitusta. 

Myssyn nyörit olivat alkuperäisessä ohjeessa perinteiset punotut, mutta halusin sen sijaan tehdä keltaiset kudotut ns. I-nyörit. Muutoin myssy tuli ihan ohjeenmukaisesti, kokona ohjeen toisiksi suurin, johon päädyimme siskoni kanssa puhelimessa neuvoteltuamme.

Lapaset on tehty Ravelrysta löytyneellä Elena Aliagan ohjeella Striped Baby Mittens. Näistä ei aluksi pitänyt tulla raidallisia, vaan resoriosan piti olla kokonaan oranssia ja tumppuosien oranssin ja keltaisen sekoitusta, mutta kun myssyä tehdessä oranssi lanka loppui kesken, piti jo kertaalleen tehdyt lapaset purkaa ja tehdä tehdä uudestaan vähän erilaisella värijaolla. Alkuperäinen väritys oli mielestäni vähän onnistuneempi, vaikkei tämäkään mitenkään erityisen huono ole.

Väritysen lisäksi ohjeesta poikettiin siinä, ettei lapasia yhdistämään tullut tällä kertaa I-nyöriä, mutta tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, ettei lanka enää riittänyt siihen. Tosin mistään sellaisesta ei siskon kanssa ollut puhe, joten posti vei Espooseen myös kyselyn siitä, kaivataanko valkoisiin sellaista nyöriä.

Kokonaisuus oli mielestäni ihan onnistunut, mutta lopullinen tuomio tulee, jahka sisko kertoo, miten hyviä nuo käytännössä ovat. Lisäksi tällaisia pieniä on myös kiva tehdä, kun tulee niin nopeasti valmista. Niin ja tuota myssyn ohjetta voi todellakin suositella. Erittäin helppo neule, josta tulee nätti ja hyvin istuva myssy. Valkoinen myssy samalla ohjeella on jo hyvässä vauhdissa.

Neuletapaaminen ja Ravelry

Jahas, sitä on taas tullut oltua pahoilla teillä ja eksyttyä internetin ihmemaassa... Olen jo pidemmän aikaa kuullut eri ihmisten ja blogien mainitsevan säännöllisesti neulonta ja virkkausyhteitö Ravelryn, josta kuulemma löytää ohjeita melkein mihin tahansa ja joka muutenkin mukava paikka. Sivusto on tavallaan kiinnostanut allekirjoittanutta jo pidempään, mutta koska roikun muutenkin ihan liian monilla sivuilla, niin en ole uskaltanut tännekin liittyä.

Noh, koska olen tässä tekemässä postausta, niin ei liene monellekaan vaikeaa arvata, että jälleen kerran on itseasetettujen rajojen yli hypitty ja minutkin löytää tätä nykyä Ravelrystä. Jaa ja mikäkö sysäsi rajan yli? Elämäni ensimmäinen neuletapaaminen! Inarin ehdotuksesta suuntasimme kahteen tyttöön Turun Lankabaarin kolmevuotis synttäreille, missä sohvilla istuskeli iso joukko paikallisia neulojia ja virkkaajia. Rohkeina tyttöinä soluttauduimme joukkoon ja jo maar oli hauska parituntinen! Niin ja siellä tavatut ihmiset kovasti kehuivat Ravelrya, joten tässä sitä ollaan.

Eikä kannata huolestua Lankabaarinkaan puolesta. Koska allekirjoittanut lähti niin hirveällä kiireellä liikkeelle, ei mitään käsityötarpeita sattunut mukaan, joten samoin tein ostin sekä langat että koukun uuteen työhön. Ehkä sekin yllätyspläjäys nähdään täällä jossain vaiheessa.

Luovien ihmisten seuraleikki

Kolmatta vuotta peräkkäin tuli vastaan tällainen käsintekijöiden "ketjukirje", johon en malttanut olla osallistumatta jälleen kerran. Joka kerta olen toteuttanut projektin eri foorumilla, tällä kertaa nyt sitten täällä. Osalliseksi saa ilmoittautua myös kirjoittajatoverini, kunhan sitten tekee oman merkintänsä. :)

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.

Huopikkaat, huopikkaat

Satuin vähän aikaa sitten möläyttämään bookcrossingtapaamisessa tekeväni aika paljon käsityöitä ja crossaritoveri kysyi haluaisinko hänen ylijäämäaskarteluhuopiaan. Ja koska en osaa kieltäytyä ilmaisista askartelutarvikkeista, niin nyt sitten varastoista löytyy valkoista, vihreää ja punaista huopaa.

Olin halukas ottamaan huovat vastaan osittain, koska olin nähnyt muutamaa päivää aikaisemmin kuvan kaulakorussa, jossa oli rautalankaan pujotettuna erivärisiä ja -paksuisia huopapaloja, ja olin kovasti inspiroitunut kyseisestä kuvasta. Luonnollisestikaan en enää jälkeenpäin onnistunut löytämään kyseistä kuvaa, mutta ainakin mielekuvissa se ainakin on tosi hieno ja toimi varsin vahvasti inspiraationa tälle kaulakorulle:

Korussa on yhdistetty valkoista huopaa ja kirpparikorusta kierrätettyjä helmiä. Helmien väliin on lisätty aina neljä huopapalaa. Palaset ovat 2x2cm neliöitä, joiden kulmat on pyöristetty vapaalla kädellä. Näin syntyi ainakin minun silmääni miellyttänyt epätasaisehko lopputulos. Helmet ja huopa on kanavaneulan avulla pujotettu paksuhkoon mustaan naruun ja kiinnitetty useilla solmuilla toisesta korusta talteen otettuun ketjunpätkään ja lukkoon. En ole ihan varma, onko puhtaanvalkoinen huopa noihin helmiin kaikkein sopivin, mutta aika hauska koru tästä joka tapauksessa tuli. 

Kaulakorun jälkeen halusin kokeilla huovan käyttöä vähän toisella tavalla yhdistettäessä helmiin ja päädyin tekemään kaksi tällaista rannekorua. Rannekoruissa on siis sentin levyinen huopasuikale, jota pujotin "laskostaen paksuun metallilankaan. Huopakerrosten väliin päädyin pujottamaan jälleen kirpparikorusta purettuja pieniä, punaisia muovihelmiä. Metallilanka oli 20cm pätkä, jonka päät taivutin lenkuiksi ja joiden väliin kiinnitin hopeisen lukon.

Näistä rannekoruista tuli kamalan söpöjä ja erityisen hauskaa on, että huovan voi pyörittää kierteelle, jolloin korun ulkomuotoa voi muovata aika paljonkin. Oikeastaan harmittaa, etten osaa oikeasti käyttää rannekoruja. Nämäkin siis päätynevät myyntiin tai lahjoiksi jossain vaiheessa.

Huopavillitys ei ole loppunut tähän, joten huopajuttuja on varmaan tulossa lisää tännekin.