Kasvia värjäyspataan

Yritin tyhjentää varastoja ja päätin keitellä ainakin kuivatut kasvit väriliemiksi. Aika paljon tuli sukkahousun väristä ja päätyivät punasipulin jälkiliemiin vihertymään. Työväenopiston kurssilla pääsi kokeilemaan mm. tuonti luonnonvärejä. Niillä tuli hurjan kirkkaita värejä. Nyt on kaikki Nalle-vyyhdit kuitenkin vihdoin värjätty ja täytyy vain päättää mitä noista kangaspuilla raaskisi kutoa ja millä väriyhdistelmällä.

Kuvassa ylärivillä: pun. kokenilli, viol. kokenilli+indigo, sin. indogo, oran. verihelttaseitikki, pun. krappi, rusk. sipuli+kuusenkäpy.
Alarivillä: kelt. sipuli, lupiini, kanerva, kamomillasaunio, leskenlehti, valkoapila, vihr. indigo+paatsama, punasipuli+sekalaista.

Pakkasen yllättämä kylmävärjäyskokeilu.

Nappikassi

Järjestin Bookcrossing-foorumilla kilpailun, jossa lupasin voittajille palkinnoksi joko kirjan tai pienehkön yllätyskäsityön. Palkinoja jaoin kahdessa eri sarjassa ja kuinka ollakaan, voitti yksi kisaan osallistujista molemmissa sarjoissa. Tämä voittaja halusi palkinnoksi käsitöitä, joten ilmoitin tekeväni joko kaksi pienempää tai yhden isomman yllätyksen. Päädyin lopulta yhteen ja tulos on tämän näköinen:



Palkinto on siis punaiseseta tukevasta kankaasta tehty kassi, jonka koristelin sekalaisilla valkoisilla napeilla. Kangas on kierrätetty nojatuolini vanhasta päällisestä, josta nurjan puolen otin laukussa oikeaksi puoleksi. Kudos on molemmin puolin saman näköinen, mutta päälipuoli on paikoin pahasti haalistunut. Olen itseasiassa aloittanut kassin teon jo ehkä vuosi sitten, mutta se on jäänyt kesken sen kertaisen inspiraatiopuolan vuoksi. Nyt löytyi inspiraatio ja syntyi kassi.



Kassiin mahtuu hyvin B5-kokoinen kansio. Kassin sivukaitale levenee yläreunasta alareunaan, joten kassin pohjalla on hyvin tilaa, mutta se ei näytä kamalan isolta. Kassin sisällä ei ole vuorikangasta, vaan saunat on ainoastaan huoliteltu. Päällä on kapea vihreä vetoketju ja kassin etupuolelle ompelin erillisen avoimen sivutaskun.

Napit sivutaskun koristuksena tulivat mukaan vasta ihan prosessin loppuvaiheessa, kun jäin miettimään, että laukku yksinään oli liian tylsän näköinen. Harkitsin myös muunlaisia koristuksia, kuten tikkausta tai kirjontaa, mutta koska laukku oli jo valmis ja koska olen suhteellisen huono kirjomaan käsin, päädyin simppelliin, mutta mielestäni erittäin nättiin nappiriviin.

Pitän itse lopputuloksesta todella paljon ja totesin taas, että toisinaan töiden nautominen johtaa parempaan tulokseen, kuin mihin alkuperäinen idea olisi johtanut (tästä piti ensin tulla okalaukku). Ainut vika, mikä itselle on ehtinyt kassista tulla mieleen, on, että koska vetoketju on tasan laukun levyinen, rajoittaa se hieman, minkä kokoisia tavaroita kassiin voi käytännössä laittaa. Toivottavasti se ei kuitenakaan kassin saajaa haittaa.

Napit vastakkain

Pidän napeista ja ostan niitä usein esimerkiksi kirppareilta, jos kivoja tulee vastaan. Minulla kuitenkin on varsin vähän käyttöä napeille perinteisessä mielessä, joten on täytynyt kehitellä muita käyttötarkoituksia niille, jotta kaikki nurkat eivät kohta pullistelisi käyttämättömiä nappeja. Nytkin niitä on jo pari purkillista ja koristekeittiövaakani päälinen täynnä. Siispä leikin eilen hieman kuumaliimapistoolillani ja tässä on tuloksia.

Nappimagneetit eivät ole mitenkään uusi idea, sillä ensimmäiset ja käytössä olevat nappimagneetit olen tehnyt jo pari vuotta sitten silloin, kun vielä asuin Helsingissä. Tässä kuitenkin ovat esittelyssä vain uudet tuotokset lukuunottamatta sitä yksilöä, jonka liimaus oli luvattoman huono. Magneetit ovat kiinni jo aiemmin mainituissa nappipurkeissa eli vanhoissa kahvipurkeissa, jotka ovat suvussa kulkeutuneet minulle juurikin nappipurkkeina.



Magneettien lisäksi askartelin muutamista napeista, joille oli parit, korvakoruja samaan tapaan kuin aiemmassa korvakorumerkinnässä esitellyt. Lisäksi joukosta löytyvät yhdet pienistä liiloista lelukupeista tehdyt korvikset. Henkilökohtaiset suosikit ja varmasti omaan käyttöön jäävät korvikset ovat neliskanttisista puunapeista tehdyt. Erityisenpaljon pidän myös mustavalkoraidallisista sekä vasemmalla alhaalla olevista kummallisista ruskeista. Vaikka oikeasti pidän kaikista todella paljon ja esimerkiksi sinipunaisten sommittelu oli todella mukavaa puuhaa.

PS. Bonuksena vielä yhdet lasihelmistä tehdyt, mutta aiemmasta merkinnästä unohdetut, korvikset.

Lämmintä talveksi

Viime vuonna Ruotsin reissussa hävitin lapaset ja tänä syksynä niitä tuli ikävä. Otin bambupuikot kauniiseen käteen ja tässä tulos. Materiaalina on itse kasviväreillä värjätty Novitan Nalle, 75% villaa ja 25% polyamidia. Punainen on kuivatun verihelttaseitikin lakeista, oranssi saman seitikin jaloista ja keltainen kuivatuista porkkanan naateista. Kaikki on puretettu alunalla. Verihelttaseitikin väriin vaikuttaa ehkä enemmän se kuinka paljon lankaa on suhteessa sienten määrään kuin se värjätäänkö jaloilla vai lakeilla. Punaisen jälkiliemestä tuli suunnilleen samanlainen oranssi kuin jaloilla.

Syysleirillä piti istua koko viikonloppu, joten siihen piti varautua puikoilla ja kolmella lankakerällä. Sukat ovat myös itse värjättyä Nallea. Keltainen tuoretta syysnokkosta (kesällä siitä saisi vihreää) ja violetit mustikoista. Mustikan marjoilla värjäämistä ei voi suositella sillä värin valonkesto ei ole kovinkaan hyvä. Nämä kerät olivat parissa vuodessa haalistuneet selvästi uloimmista osista, vaikka ovatkin olleet muiden lankojen keskellä lanka-akvaariossa.

Lanka-akvaario.

Don't lose your marbles

Kirpparilta voi tehdä kaikenlaisia kivoja löytöjä. Viime kesänä satuin löytämään Valtterista Helsingistä monen muun kivan jutun lisäksi kasan ihan tavallisia marmorikuulia tosi halvalla. Mietin, että niistä olisi kiva tehdä jonkinmoinen koru, mutta jäin pohtimaan, miten reiättömät kuulat saa kiinnitettyä toisiinsa tai mihinkään.

Sitten keksin, että voin ohuesta hopealangasta rakentaa kuulan ympärille kehikon, joka mahdollistaisi kiinnityksen ja samalla koristaisi vähän tylsiä peruskuulia. Parin kokeilun jälkeen onnistuinkin kehittämään nätin ja tarpeeksi kestävän ja nätin viritelmän, joita sitten olen rakentanut kuulien ympärille pitkin loppukesää ja syksyä. Virityksessä kuulan on tehty vastakkaisille laidoille kaksi tuplalankaista lenkkua, joiden välillä kuulaa kehystää viisi pihdeillä taivuteltua hopealankaa.



Tietysti myös valmiiksi väkerretyistä kuulista piti päästä tekemään korua ja päädyin kaulakoruun. Niinpä yhdistin kuulia pienillä hopearenkailla niin, että keskimmäisestä kuulasta edessä lukien kuulien väliin on laitettu vain yksi rengas, sitten kahteen väliin kaksi, kolmeen kolme ja viimeisessä välissä neljä rengasta. Kuulat ovat siis vähän tiiviimmin edessä kuin takana. Korun kiinnitykseksi tein samoista renkaista ketjua, jonka toiseen päähän kymmenen renkaan jälkeen kiinnitin lukon ja toiseen kiinnitin pienempien renkaiden väliin neljä isompaa rengasta (joihin lukko on parempi kiinnittää) ja päähän pienen myöskin Valtterilta löydetyn hopean värisen linnun.

Kokonaisuutena koru on melko painava, mutta minkäs sille voi, kun materiaalina ovat marmorikuulat. Itse tykkään siitä, kuinka tässä korussa yhdistyvät lapsuuden leikit ja aikuisten maailma.

Korulauseita

Olen kesän ja syskyn aikana arkarrellut erilaisia koruja sekalaisen kasan, mutten ole saanut kuvattua niitä tätä blogia varten. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja napsin kasan kuvia näistä tekeleistäni. Koska niitä oli aika paljon koostin ne pariin kollasiin, ettei tänne tarvitse ladata kymmeniä erillisiä kuvia. Kuvia saa tavalliseen tapaan isommaksi klikkaamalla.

Sitten itse asiaan. Ensin korvakoruja:




Surin osa näistä koruista on tehty Ruotsista ostamistani erilaisista helmistä. Olen erityisen tykästynyt hopeisiin renkaisiin, joihin iso osa näistkin koruista on tehty. Renkaita on kahta kokoa: isompiin on tehty sanahelmillä varustetut, muut on tehty pienempiin. Lisäksi olen pujottanut helmiä muovilla päällystetyyn vaijeriin (munakorvakorut ja "Smile girl, his star"-korvikset) ja ohueen hopealankaan (Sininen sulkakivi -korvikset).

Helmet tosiaan ovat enimmäkseen Ruotsista tuotuja. Iso osa on ostettu ihanasta kaupasta nimeltä Bead Place, joka sijaisti ehkä vähän petollisesti Boråsissa yliopiston vieressä. Sieltä ovat peräisin, paitis suurin osa perushelmistäni, myös lemppareihini kuuluvat jääkaappirunomagneetteja imitoivat muovihelmet. On ollut erittäin hauskaa hakea sopivia sanapareja koruihin. Haastetta lisää myös se, että myös helmen toisella puolella on sana, vaikkein niitä toisia puolia nyt näissä kuvissa näykään.

Toiset lempihelmeni ovat nuo ihastuttavat kivet, jotka on puolestaan ostettu Tukholmasta Sergelintorin alta liikkeestä, joka myi kaiken laisia helmiä ja muita tarvikkeita isoina pusseina pilkkahintaan. Yllä näkyvien kolmen kuvioinnin lisäksi munissa on myös pari muuta, jotka luultavasti näkyvät täällä kuvissa joskus myöhemmin.

Siinä missä pääosa näistä koruista on siis tehty helmistä ja ovat riippuvia koruja, on joukossa myös isoista napeista tehdyt, noh, nappikorvakorut. Napit olen saanut Inarilta (joka oli saanut ne yhteiseltä ystävältämme) ja käytännön toteutus on niinkin yksinkertainen, kuin että olen kuumaliimalla kiinnittänyt nappien taakse korvakorutapit.



Tähän settiin olen yhdistänyt samoista helmistä tehdyt korvakorut ja kaulakorun. Miltei kaikki näistä koruista löytyvät helmet on myös ostettu samasta kaupasta kuin munahelmet. Ainoastaan pikkuruiset lasihelmet ovat joko Bead Placesta tai puretusta kirpparilöydöstä. Korvakoruja olen itseasiassa tehnyt samanlaisa peräti kolme paria, joten näitä tulen jossain vaiheessa varmaan myymään jossakin.


Viimeisenä, muttei vähäisempänä on tämä ihana "Hain hammas"-rannekoru. Koru perustuu osittain korupakettiin, jonka ostin juuri noiden ihanien sinisten hammaskivien takia. Paketissa oli ohjet tämän kaltaiseen rannekorun ja kaulakoruun, mutta en oikeastaan ollut alkujaankaan kiinnostunut seuraamaan niitä ohjeita. Alkuperäisessä ohjeessa hammashelmien väliin kuului pieniä sinisiä lasihelmiä ja helmet oli pujotettu kuminauhaan, mutta itse päädyin laittamaan hampaiden väliin pieniä valkoisia kiviä ja pujotin helmet jo aiemmin mainittuun muovipäällysteisen vaijeriin ja siksi laittanut päihin kaksi lukkoa, jotta korun myös saa käteen. Kaikki tämän korun osat on myös hankittu Bead Placesta.

Pipo

Aikaisemmassa merkinnässä esittelin itse kehrättyä lankaa. Se päätyi pipoksi, kun oli niin mukavan muhkeaa. Kavennukset ym. ei ole ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kidottu, mutta neulottu innolla. Paksu lanka ja puikot oli pitkästä aikaa kivaa vaihtelua. Valmista syntyy, kun muutaman kerran istuu alas neulomaan.
Huivi on kudottu itse muutama vuosi sitten. Materiaalina on Virosta hankittua ohutta villalankaa ja sidoksena vohveli. Se on käynyt myös värjäyspadassa sipulinkuoriliemessä, kun värit olivat aluksi turhan räikeät.

Lisää kurkia

Piti tehdä uusi merkintä, kun tuli sijoiteltua lisää kurkia sinne sun tänne. Ensinnäkin aiemmin esiteltyjen punaisen ja punavalkoisen seuraan kattolamppuun pääsi myös pieni valkoinen.

Lamppukurkien lisäksi asunnosta löytyy nyt myös kaksi peilikurkea. Ne on siis sijoitettu aikoinaan ulkomaantuliaisena saamani aurinkopeilin säteiden väliin nyt kun peilikin on löytänyt seinältä paikan. Toinen näistä kurkjista on tavallista valkoista kuittipaperia, toinen karkkikääreen hopeista sisuspaperia.

Tontun hommaa

Pääduin sitten jo syyskuun lopulla pohtimaan joululahjoja. Ensimmäisenä syntyi pienimmälle veljentyttärelle myssy pörröisestä violetista Novita Teddy-langasta, jonka sain kesällä tädiltäni, joka ei ylimääräisiä lankoja halunnut kantaa mukanaan Italiaan. (Keksin myös, että aiemmin esittelemäni pipot on myös tehty Teddystä, eri väristä vain.) Tämä saattaakin sitten olla ainoa joululahja, jonka uskallan tänne postittaa, muiden saajat kun eivät ehkä enää ole yhtä tietämättömiä internetistä. :)

Ohje oli Suuresta käsityöstä 8/2002, mutta käyttämäni lanka oli paksumpaa ja puikot pienemmät kuin ohjeesta, jolloin tuloksena oli ihanan muhkea ja tiivis neulos. Muokkasin myös ohjetta hieman mieleisemmäksi, sillä en ole ikinä ymmärtänyt Suuren käsityön pakkomiellettä tehdä kaikki mahdollinen erillisinä levymäisinä kappaleina. Etenkin tällaisen pienen tuotoksen kohdalla teen itse mieluummin koko hoidon pyörö- tai sukkapuikoilla ympyrää kutoen. Samalla myös siirsin kavennukset kappaleen laidoilta tehtäväksi jokaisen puikon alussa. Tulos on silloin mielestäni nätimpi.

Korvaläpät sentään tein ja kiinnitin ihan ohjeen mukaan. Samoin nauhat ja tupsut, vaikka niihin nyt ei ihan kamalasti ohjetta ollutkaan. Kaiken kaikkiaan olin aikaansaannokseen erittäin tyytyväinen ja mielestäni siitä tuli juuri sopiva pienelle tytölle. Toivoa sopii, että myös pieni neiti ja vanhempansa myssystä pitävät.

Onks pipa hyvin?

En muista, milloin olen aloittanut nämä pörröisestä vihreästä villalangasta pipot, mutta melkoisella varmuudella voitaneen sanoa, että ne ovat olleet lähes valmiita ainakin vuoden. Hirveästi hommaa pipoihin ei olisi kaivattu enää, kuvissa ensimäisenä olevasta puuttui vain päättely ja jälkimmäisestä sen lisäksi reunus (johon ei kyllä enää ollut riittävästi saman väristä lankaa). Kuitenkin pipot olivat keskeneräisten töiden kassissa, josta ne äskettäin taas kaivoin esiin tekemistä etsiessäni. 

Pohdin, mitä niille pitäisi päättelyn lisäksi tehdä, sillä ne olivat nyt silmääni hieman tylsiä. Onneksi olin tullut ostaneeksi kirpputorilta lankapussin, jossa oli ihanaa keltaista samettilankaa, joka sopi kuin nenä päähän pipojen vihreän kanssa.

Ensimmäinen pipo on hyvin tavallinen kudottu pipo, johon päätin tehdä koristukseksi virkatun kukan. Ohjeen kukkaan löysin vanhasta Moda-lehdestä. Ompelemisen sijaan päätin kiinnittää kukan pipoon kauniilla kirpparilta ostetulla napilla.

Toinen pipo on puolestaan virkattu luultavasti jostakin vanhasta Suuresta käsityöstä löytyneen ohjeen mukaan. Valitettavasti pipo oli jäänyt vähän kesken, sillä lanka pääsi niin vähiin, ettei sillä olisi enää pystynyt viimeistelemään pipon reunaa. Nyt kun löytyi tämä kaunis keltainen lanka, sain tämänkin pipon viimeisteltyä.

Nyt sitten enää pitäisi päättää, kumman pipon pitää itsellään vai pitäisikö molemmat.

Origamit koruina

Perhonen ja kala on taiteltu origamipaperista, jonka pinnassa on ohut metallimainen kerros. Idea tuli Riikalta ja piti kokeilla. Saa nähdä tuleeko käytettyä, kun ovat noin säihkyväisiä. Pitää ehkä tehdä kiillottomasta paperista lisää. Näin pienten tekeminen meni kyllä näpräämiseksi, mutta klemmarin avulla sai kalalle silmätkin.

Neulahuoparintarossit

Elokuussa olivat tätini Italiasta ja Yhdysvalloista käymässä ja he ihastelivat tätä laukuuni kiinnitettyä neulahuovutettua kettua. Ketun olen tehnyt joskus vuosia sitten Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Reaktori-tapahtumassa.


Kun yritin tädeille selittää, miten kettu on tehty, tulin äkkiä siihen tulokseen, että paras tapa selittää tekniikkaa olisi näyttää ihan käytännössä, miten huopaneulalla huovutetaan. Siispä kävin ostamassa villalajitelman ja erilaisia huopaneuloja. Niinpä siis demonstroin tädeille tekniikkaa (josta nämä lempisukulaiseni innostuivat hurjan paljon) ja samalla syntyi oheinen lehtirintakoru. Korun taakse on huovan väliin laitettu hakaneula.




Kun neulahuovutukseen oli taas päässyt kiinni, piti toki päästä tekemään näitä useampikin! Seuraavaksi syntyi Inarin kasettikorujen inspiroimana huopakasetti, jonka takaa löytyy samanmoinen neulakiinnitys.



Molemmat korut siis ensin neulahuovutin ja sitten vielä kevyesti huovutin perinteisin keinoin vähän napakammaksi. Nyt sitten enää pitää keksiä, mihin nämä kiinnittää.

Kehrätkäämme villalankaa

En sittenkään malttanut olla laittammatta tänne itsekehrättyä lankaa, kun ensimmäinen vyyhti on valmis ja pesty. Materiaalina Pilvilampaan virolainen valmiiksi värjätty villa. Kehrätty vähän uudenaikaisemmalla yläpainoisella värttinällä, jossa on koukku lankaa varten ja kehrässä kumireunus, jotta lanka ei pääse luisumaan. Valmis lanka on kaksisäikeiseksi kerrattua.



Ideoita siihen mitä langasta tekisi otetaan vastaan. Sitä on nyt huimat 70 grammaa, mutta lisää saa juuri sen verran kuin tarvitsee.

Kurkikerho

Starttailempa taas näitä päivityksiäni, kun vihdoin olen asettunut taas omaan kotiini. Tulossa toivottavasti taas pain lisää täältä Turun seudulta.

Olen jo tovin harmitellut sitä, että vaikka riisipaperilamppu muutoin onkin ihan kiva valaisin, on se myös vähän tylsän näköinen. Olen harkinnut sen maalaamista, mutta ainakin toistaiseksi luopunut ideasta, koska en halua asuntoni näyttävän esimerkiksi punaiselta. Valkoisen lampun neutraali väri kun on aika mukava myös.

Tänään sitten koulusta palattuani sain uudenlaisen koristeluidean. kiinnitin huomioni pianon päälle asettelemiini joskus aikaisemmin tehtyihin kolmeen origamikurkeen (iso liila, keskikokoinen punainen ja pieni punavalkoinen) ja lamppuun saman aikaisesti ja päässä naksahti ajatus, että entä jos nämä yhdistäisi. Hetken mietin kurkien lampun päälle kiinnittämistä liimalla tai muulla vastaavalla, mutta päädyin kuitenkin asettemaan kurkia alta lampun sisälle. Tovin kurkia kurkoteltuani totesin liilan olevan vähän liian iso, joten lamppuun päätyivät vain punainen ja punavalkoinen. Jahka ehdin askartelen ehkä pari pienehköä lisää näiden seuraksi origamipapereistani. 

Tässä kuvat näistä kavereista:







Tässä viimeisessä kuvassa on ehkä realistisimmat värit, lamppua kuvatessa kun värit tuppaavat muuttumaan kovin kalpeiksi, etenkin itse lamppu.