Tein minä pillin pajup... siis saviklöntistä

Kerroin viikko sitten keramikkiakurssistani ja miten hauskaa sille osallistuminen on ollut. En kuitenkaan maininnut, mikä on ollut lempi juttuni tehdä. Olen näet aivan ihastunut savipillien tekoon!

Se, että ylipäätään pääsin tutustumaan pillien tekoon oli lähinnä onnekas sattuma. Tai ei oikeastaan pitäisi sanoa onnekas, sillä se oli seurausta varsinaisen opettajamme sairastelusta. Saimme nimittäin ennen joulua useamman tunnin ajaksi sijaisen, joka sattui olemaan kukkopillimestari, siis ammattimaisesti pillejä tekevä ihminen. Kyseinen herra opasti oikein mielellään meitä kurssilaisia pillien teossa ja minä tottavie otin kaiken ilon irti ammattilaisen vinkeistä!

Tähän mennessä olen tehnyt puolenkymmentä pilliä ennen ja jälkeen joulun ja aina vain se on hauskaa puuhaa. Yhtään perinteistä kukkoa en ole vaivautunut tekemään, koska se ei ole mikään pakko. Siksipä siis pillini ovat olleet jos sun mitä elukoita, lintujakin toki. Alla kolme pilliä, muitakin saatetaan saada tänne jossakin vaiheessa.

Dinopilli

Dino on yksi alkupään pillitekeleitäni. Se on tehty levytekniikalla ja ilman sen suurempaa visiota ulkoasusta. Saundi ei ole kamalan kaunis, vähän tukkoinen jopa, mutta kyllä se silti soi. Pillin nykyinen koti on ikkunalaudallani, mutta saattaa päätyä lahjaksi jossakin vaiheessa.

Tipu

Tipu on yksi lempipilleistäni. Se on muotoiltu makkaratekniikalla ja soikin ihan nätisti (kaksiäänisesti), vaikka lasituksen jälkeen olikin pelko siitä, ettei se soisi laisinkaan. Ääni ei ole ole pilleistäni kaikkein kaunein, mutta se mikä äänen kauneudessa hävitään voitetaan ehdottomasti tipun söpöydessä. Siitäkin huolimatta, että alilasiteväreillä tehdyt koristelut paloiavatkin nokkaa ja silmiä lukuun ottamatta kokonaan pois lasituspoltossa.

Norppapilli

Norppa on ihka ensimmäinen tekemäni pilli ja suuri ylpeydenaihe minulle. Siitä piti alkujaan tulla lintu, mutta kun lintumuoto ei ottanut syntyäksen ja vieruskaveri totesi saviklönttini muistuttavan norppaa, niin norppahan siitä sitten tuli. Sijaisopettaja laittoi pillin soimaan, koska se oli ensimmäiseni ja ääni onkin aika viehättävä, vähän sellainen surumielinen norppalaulu. Muodon lisäksi myös väritys oli vään onnenkantamoinen. Sopivan värin puutteessa maalasin norpan sammalenvihreällä lasitteella, mutta kuin ihmeen kaupalla se tulikin uunista ulos ihan norpan harmaana.

Norpan omistaja on joulusta alkaen ollut Maija, jonka käsialaa myös nämä norppakuvat ovat.

PS. Räpellyksiämme voi nyt seurata myös Bloglovinissa tai Blogilistalla.