Huopamaton teko jatkuu

Edellinen postaus alkoi paisua megalomaaniseksi, joten viimeistelin sen ja aloitin uuden.

Käänsin maton ympäri ja aloitin luonnonvärisen puolen. Tähän neulaan aluksi vain pohjan ja kuviot syntyvät eri tekniikalla kuin värillisellä puolella. Tästä tulee todennäköisemmin se käyttöpuoli...

Keräilyeräkerros ja sen päällä vaalean harmaata. Kuitusuunta poikittain.

Tämän jälkeen sain todeta ettei villakerros ole riittävän paksu. Siirsin siis valmiit kerrokset sivuun ja lisäsin alimmaiseksi keräilyerien kuninkaan. Tätä tehdessä sain pari kertaa miettiä olisiko sittenkin ollut helpompaa vain ostaa lisää villaa...

Lisää kerroksia.

Koko pohja neulattuna.

Kuvioluonnoksi lakanalla ja inspiraatiokuva.

Valmiina lähtöön huopamattokurssin hyviin huovutustiloihin. Autokyyti taitaa sittenkin olla tarpeen. Maton mitat tällä hetkellä 1,5m*2m...

Märästä villasta sommitellut kuviot lakanalla.

Huopamatto ja kuinka se syntyy

Huopamattoja olen esitellyt täällä jo pari ja nyt olisi taas yhden valmistus meneillään. Päätin nyt kuvata sen kaikki työvaiheet, joten tässä teille varsin pitkä ja silti lyhennetty versio kuvasarjasta. Se ilmestyy osissa sitä mukaan kuin matto etenee. Tässä kerrotaan siis ainakin alkuun vain se miten tämä matto syntyi ottamatta kantaa siihen miten se olisi oikeasti kannattanut tehdä. Esimerkiksi siksi että halusin käyttää sekalaisen villavarastoni loppuun aiheutti soveltamista.

Aluksi lajittelin sekalaisen villavarastoni värjättyihin ja luonnonvärisiin ja värjätyt vielä värien mukaan omiin kasoihinsa. Yrttikana meinasi hukkua villavuoreen ja näytti huolestuneelta.

Seuraavaksi karstasin maton sisään tulevan neulahuovan pörröisemmäksi, jotta villa tarttuisi paremmin sen pintaan.

Puolet värillisistä villoista eroteltuna ensimmäistä villakerrosta varten.

Ensimmäinen yritys asetella sisimmät väriympyrät. Reunoille jäi liian vähän tilaa viimeisille väreille.

Tiivistys.

Seuraavaksi neulasin reunoille mustaa villaa. Reunojen pitää kaytännön syistä olla maton molemmilla puolilla saman väriset ja musta sopi sekä värjätylle että luonnonväriselle puolelle.

Ensimmäinen villakerros, jossa asettelin kuitusuunnat poikittain maton keskustaan nähden.

Toinen kerros jossa asettelin kuidut edellisiin nähden kohtisuoraan.

Vihreät kuviot neulattu. Jo tätä vaiheetta tehdessä sain istua aika monta tuntia lattialla.

Kaikki kuviot neulattu.

Kokonaan valmis.

Kuvio ennen neulausta ...

... vihreän neulauksen jälkeen ...

... ja kokonaan neulattuna.

Valmiina.

Tämän verran värillistä villaa jäi jäljelle. Verrokkina jälleen yrttikana.

Huopikkaat, huopikkaat

Satuin vähän aikaa sitten möläyttämään bookcrossingtapaamisessa tekeväni aika paljon käsityöitä ja crossaritoveri kysyi haluaisinko hänen ylijäämäaskarteluhuopiaan. Ja koska en osaa kieltäytyä ilmaisista askartelutarvikkeista, niin nyt sitten varastoista löytyy valkoista, vihreää ja punaista huopaa.

Olin halukas ottamaan huovat vastaan osittain, koska olin nähnyt muutamaa päivää aikaisemmin kuvan kaulakorussa, jossa oli rautalankaan pujotettuna erivärisiä ja -paksuisia huopapaloja, ja olin kovasti inspiroitunut kyseisestä kuvasta. Luonnollisestikaan en enää jälkeenpäin onnistunut löytämään kyseistä kuvaa, mutta ainakin mielekuvissa se ainakin on tosi hieno ja toimi varsin vahvasti inspiraationa tälle kaulakorulle:

Korussa on yhdistetty valkoista huopaa ja kirpparikorusta kierrätettyjä helmiä. Helmien väliin on lisätty aina neljä huopapalaa. Palaset ovat 2x2cm neliöitä, joiden kulmat on pyöristetty vapaalla kädellä. Näin syntyi ainakin minun silmääni miellyttänyt epätasaisehko lopputulos. Helmet ja huopa on kanavaneulan avulla pujotettu paksuhkoon mustaan naruun ja kiinnitetty useilla solmuilla toisesta korusta talteen otettuun ketjunpätkään ja lukkoon. En ole ihan varma, onko puhtaanvalkoinen huopa noihin helmiin kaikkein sopivin, mutta aika hauska koru tästä joka tapauksessa tuli. 

Kaulakorun jälkeen halusin kokeilla huovan käyttöä vähän toisella tavalla yhdistettäessä helmiin ja päädyin tekemään kaksi tällaista rannekorua. Rannekoruissa on siis sentin levyinen huopasuikale, jota pujotin "laskostaen paksuun metallilankaan. Huopakerrosten väliin päädyin pujottamaan jälleen kirpparikorusta purettuja pieniä, punaisia muovihelmiä. Metallilanka oli 20cm pätkä, jonka päät taivutin lenkuiksi ja joiden väliin kiinnitin hopeisen lukon.

Näistä rannekoruista tuli kamalan söpöjä ja erityisen hauskaa on, että huovan voi pyörittää kierteelle, jolloin korun ulkomuotoa voi muovata aika paljonkin. Oikeastaan harmittaa, etten osaa oikeasti käyttää rannekoruja. Nämäkin siis päätynevät myyntiin tai lahjoiksi jossain vaiheessa.

Huopavillitys ei ole loppunut tähän, joten huopajuttuja on varmaan tulossa lisää tännekin.