Päiväkirjoja ja piirustelua

Inari mainitsi uudessa blogissaan pari päivää sitten kaksi eri päiväkirja-/piirusteluhaastetta. En ole koskaan ollut erityisen hyvä päiväkirjojen pitäjä, mutta erilaisia muistikirjoja minulla on kyllä ollut vuosien varrella. Etenkin rakkaina teinivuosina ne täyttyivät kaikesta koulutöiden, satunnaisten piirustuksien ja kokousmuisiinpanojen väliltä. Viimevuosina vaan on jäänyt sellainenkin muistikirjojen pito aika lailla vähemmälle. Laukussa on kyllä kulkenut mukana muistikirja kaikki nämä vuodet, mutta nykyinen on varmaan lähemmäs viisi vuotta vanha ja hävyttömän suttuisessa kunnossa. En sitäpaitsi juuri koskaan tule tehneeksi siihen sen kummempia merkintöjä.

Noh, nyt inspiroiduin näistä haasteista ja ajattelin tarttua niistä molempiin. Eli siis ajattelin pitä "päiväkirjaa" kuukauden ajan ja tehdä tehtäviä yhdestä tai molemmista alla linkitetyistä haasteista. Tavoitse on siis olla päivittäin aktiivinen, mutta luvan annan myös lusmuilla silloin, kun aika ja energia ei riitä tekemiseen. Mutta toivottavasti jaksan tehdä mahdollisimman monena päivänä. Kuvia aikaansaannoksista saatan laittaa jossakin vaiheessa myös tänne Räpellykseen, mutta se kyllä riippuu ihan siitä, miten henkilökohtaisiksi ne muodostuvat.

Tässä vielä haasteet, jos joku muu vaikka innostuu tarttumaan niihin. Ensimmäiset tehtävät on julkaistu jo!

Kipinäkeskiviikko: Siitä mitä sattuu käsiin saamaan

Joskus vain saa tietyn materiaalin käsiinsä ja sillä täytyy pärjätä. Tällaiset rajoitukset voivat ainakin minun tapauksessani vain parantaa lopputulosta. Paineita hienoon lopputulokseen ei ole ja työhön ryhtyy ihan erilaisella innolla, kun on pieni ongelma ratkaistavana. Saatte vielä lähitulevaisuudessa nähdä mikä käsityö näitä pohdintoja aiheutti. ;)

Kuva ei oikeastaan liity juttuun, mutta muovailuvahalla pitäisi leikkiä useammin. Siinäkin pääsee vain tekemään yrittämättä saada aikaan mitään kovin hienoa...

Kipinäkeskiviikko: Tyynyvallankumous

Olen lähitulevaisuudessa siirtämässä kimpsuni ja kampsuni pysyväisluontoisesti Turusta taas Helsingin seutuville ja kun uuteen asuntoon asettuminen alkaa tulla entistä ajankohtaisemmaksi, alkaa sitä väistämättäkin ajatella kaikenlaisia sisustusasioita. Ja koska olen muuttamassa kaverin kanssa samaan asuntoon, on sisustettavana huoneita ihan uudella tapaa entisiin yksiöihin verrattuna. On omaa makuuhuonetta, olohuonetta ja keittiötä.

Olohuoneeseen tulee vaimokkeen eli kämppiksen olemassaoleva sohva, mutta sen lisäksi on ollut puhetta myös muista istuinjärjestelyistä. Itse olen viimeaikoina innostunut etenkin hyvien lattiatyynyjen ajatuksesta. Nykyisestä asunnostani löytyy jo paria laatua koristetyynyjä, mutta nämä ovat vähän aikansa eläneen tuntuisia ja ennen kaikkea huonohkoja istumatyynyjä. Paremmille olisi siis kysyntää.

Vanhat tutut tyynyt.

Nykyisiä tyynyjä on tosiaan kahta kokoa neliskanttisina. Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut haikailla pyöreiden, ihan tarkoitusta varten tehtyjen istuintyynyjen perään. Joitakin on tullut vastaan ihan täällä blogimaailmassa, mutta myös ystävämme Googlen avulla olen hakenut inspiraatiota. Aika paljon löytyy pillerinmuotoisia tyynyjä, joissa on pääli- ja pohjakappaleet sekä suorakaiteen mallinen sivukaitale. Nättejän nekin ovat, mutta usein vähän särmittömiä ja tylsiäkin. Eivät ihan lemppareitani.

Enemmän olen sensijaan pitänyt sivukaitaleettomista pulleista tyynyistä, joissa usein on nappi tai muu vastaava asia keskellä tekemässä tyynylle "navan" (ei taas ammattilainen muista oikeita termejä ei...). Jostain syystä nämä ovat minus paljon söpömpiä ja niissä tuntuu olevan muutenkin enemmän variaatioita. Ihan erityissuosikkini ovat olleet Pieni Lintu -blogista löytyneet ihanat, jämätilkuista tehdyt tyynyt (kuva alla). Tällaisia tahdon minä myös, sekalaisia tilkkujakin löytyy kotoa ihan liikaakin.Täytynee siis ryhtyä sisustuspoliittisiin neuvotteluihin tulevan vaimokkeen kanssa!

Pienen Linnun ihana sinivihreä tyyny. (Kuvaa käytetty luvan kanssa.)

Mutta tosiaan, vahvaa sisustuskuumetta on ilmassa, joten varmasti lähitulevaisuudessa syntyy enemmänkin sisustusaiheisia merkintöjä.

Kipinäkeskiviikko: Pintaa

Omien valokuvien joukosta löytyy aina välillä kuvia pinnoista, jotka ovat näyttäneen kivoilta ja siitä on sitten otettava kuva muistiinpanoksi. Vielä niille ei ole löytynyt käyttöä, koska sitten kun ideoita kaipaisi ne eivät tule mieleen. Kuva-arkistojen perusteellinen läpikäynti voisi olla paikallaan, sillä näitä on tullut kerättyä jo monta vuotta.

Kipinäkeskiviikko: Luuta

Vaeltaessa innostuin kerran keräilemään erilaisia luita. Ihan vaan siltä varalta, että niistä myöhemmin keksisi jotain kivaa.

Poron sarven poikkileikkaus on kaunis. (Sen sahaaminen haisee yllättävän pahalle.)

Sarven eri kohdista saa kauniita ja erilaisia helmiä, jotka sopivat koruihin.

Sääriluille, kalloille ja nikamille ei ole vielä löytynyt tämän parempaa käyttöä. Otukset on tehty varsin karkeasta paperimassasta. Yhden synttärionnittelun olen maalannut sääriluuhun.

Kipinäkeskiviikko: Pasilagurumi

Amigurumit ovat olleet viime vuosina kasvava trendi virkkausmaailmassa. Näiden pienten maskottien tekoon on levinnyt tuhansittain ohjeita niin netissä kuin erinäisissä kirjoissakin. Suurin osa on perinteikkäitä, hellyyttäviä japanilaistyyppisiä hahmoja, mutta etenkin netistä löytyy mitä erinäisempiä variaatioita. Pitkään oma suosikkini oli Ravelrystä löytynyt Conan O'Brien amigurumi, mutta nyt olen keksinyt uudet suosikkini: Pasila-amigurumit!

Okei, teknisesti ottaen voidaan argumentoida, etteivät nämä ole amigurumeja, mutta en voinut olla ihastumatta, kun Lankabaarin Facebook-sivulla julkaistiin linkki Repomies-maskotin teko-ohjeisiin. Ja kaiken lisäksi kommenteissa oli linkki erääseen blogiin, josta löytyi ihka aito Pöysti! Hekottelin pitkään näille ja totesin, että pitänee joskus itsekin kokeilla.

Kipinäkeskiviikko: Akvaariomatto

Tähän mennessä tehdyt huopamattoni ovat aina yrittäneet olla palaluontoa ylhääntä kuvattuna. Kun matto kerran on lattialla vaakatasossa, niin sen päällä kävelemisestä voisi tulla tunne, että kävelisikin ulkona. Tästä kehittyi ajatus kalalammen huovuttamisesta. Pohjalla häämöttäisi iso monni ja yläpuolelle voisi laittaa kirkkaamman värisiä kaloja ja lumpeita tms.

Kaloja löytyy omasta olohuoneesta ja onhan ne hienoja.


Päätin kokeilla ylpuolelta kuvaamista, joten sammutin suodattimet ja aloin tähtäillä. Ketään ei vain näkynyt. Suodattimien sammutushan tarkoittaa siivousta, joten kalat katsoivat parhaaksi pinkaista lähimpään puskaan piiloon.

Ruualla houkuttelun jälkeen sain kaverit kuvaan... Kala näyttää ylhäältä näköjään pötköltä... Onhan se hieno, jos se liikkuu parvessa, mutta...


Tarkkaa kuvaakaan ei tahdo saada, kun vauhti on kova ja salamaa ei pysty heijastusten vuoksi käyttämään. Katinkultamonni oli ehkä yhteistyökykyisin. Ei ehkä niitä värikkäimpiä ja ei ehkä ihan mene jättiläismonnin hahmosta.


Karpeille on taidettu jalostaa kuviot selkään ihan syystä. Kyllä näitä kavereita kelpasi katsoa lammikosta ylhäältäpäin.


Ehkä siitä tuleekin karppiallasmatto. Kiinalaisista maalauksista voisi löytyä hienoja kaloja ylhäältä kuvattuina... Saa nähdä...

Kipinäkeskiviikko: Pitsin uudet ulottuvuudet

Aina välillä pitää kokeilla jotain uutta ja sekoittaa vähän pakkaa. Koska pian kahden vuoden iän saavuttavassa Räpellyksessä säännöllistä on lähinnä ollut merkintöjen epäsäännöllisyys, halusin puskea tekemistämme vähän eteenpäin. Siksi ehdotin äskettäin Maijalle viikottaisen palstan aloittamista. Ja tässä se nyt on, Kipinäkeskiviikko!

Kipinäkeskiviikon idea on monille varmasti tuttu muista blogeista, vaikka samaan nimeen en ole muualla törmännyt. Kerran viikossa, keskiviikkoisin, jompikumpi meistä kirjoittaa blogiin jostakin käsitöihin liittyvästä asiasta, joka kiinnostaa, inspiroi tai kiehtoo meitä, sytyttää siis mielessä kipinän. Aihe voi olla iso tai pieni, kuten myös kirjoitus. Parittomilla viikoilla kipinästä kirjoitan minä, parillisilla Maija.

Aloitetaampa siis. Kaikki eivät ehkä tiedä sitä, että olen monen muun asian lisäksi nypläri. Olen aikoinaan (peruskouluikäisenä) oppinut äidiltäni tämän jalon taidon ja edelleenkin nyplään säännöllisen epäsäännöllisesti. Ongelmani kuitenkin on, että vaikka tykkään tehdä pitsiä, en oikeastaan tiedä, mihin käyttää aikaansaannoksiani. En ole niin romanttista tyyppiä, että tykkäisin lisätä sitä vaatteisiini tai käyttäisin pitsiliinoja, mutta en haluaisi hukkaankaan heittää tekemääni pitsiä. Puhumattakaan nyt niistä nyplätyistä virkatuista ja ostetuista pitseistä, jotka erikautta ovat ajautuneet minulle. Siispä olen lähtenyt hakemaan uusia tapoja käyttää pitsiä.

Tähän, kuten moneen muuhunkin tarpeeseen apua antaa jälleen internet. Se tarjoaa loputtomasti inspiraatiota ja uusia käyttötarkoituksia. Pitsistä kun voi tehdä vaikka mitä etenkin, jos sitä värkkää tai muuten jäykistää. Itse voisin kuvitella tekeväni esimerkiksi korvakoruja (1, 2, 3, 4), kaulakoruja (1, 2, 3, 4, 5), rannekoruja (1, 2, 3, 4), sormuksia (1, 2) tai vaikka esineitä ja sisustuselementtejä(1, 2). Aika harvassa linkkien kuvissa on itseasiassa pitsiä nyplätty, mutta eihän se inspiraation ottamista estä. Sitäpaitsi selailu muistutti, että nyplätähän voi muullakin, kuin perinteisellä pellavalangalla. Esimerkiksi hopealangasta voisi saada hienoja koruja (1, 2, 3, 4), tai sitten ihan vain käyttämällä erivärisiä ja paksuisia lankoja (1, 2). Pitsien kimppuun siis!