Päiväkirjoja ja piirustelua

Inari mainitsi uudessa blogissaan pari päivää sitten kaksi eri päiväkirja-/piirusteluhaastetta. En ole koskaan ollut erityisen hyvä päiväkirjojen pitäjä, mutta erilaisia muistikirjoja minulla on kyllä ollut vuosien varrella. Etenkin rakkaina teinivuosina ne täyttyivät kaikesta koulutöiden, satunnaisten piirustuksien ja kokousmuisiinpanojen väliltä. Viimevuosina vaan on jäänyt sellainenkin muistikirjojen pito aika lailla vähemmälle. Laukussa on kyllä kulkenut mukana muistikirja kaikki nämä vuodet, mutta nykyinen on varmaan lähemmäs viisi vuotta vanha ja hävyttömän suttuisessa kunnossa. En sitäpaitsi juuri koskaan tule tehneeksi siihen sen kummempia merkintöjä.

Noh, nyt inspiroiduin näistä haasteista ja ajattelin tarttua niistä molempiin. Eli siis ajattelin pitä "päiväkirjaa" kuukauden ajan ja tehdä tehtäviä yhdestä tai molemmista alla linkitetyistä haasteista. Tavoitse on siis olla päivittäin aktiivinen, mutta luvan annan myös lusmuilla silloin, kun aika ja energia ei riitä tekemiseen. Mutta toivottavasti jaksan tehdä mahdollisimman monena päivänä. Kuvia aikaansaannoksista saatan laittaa jossakin vaiheessa myös tänne Räpellykseen, mutta se kyllä riippuu ihan siitä, miten henkilökohtaisiksi ne muodostuvat.

Tässä vielä haasteet, jos joku muu vaikka innostuu tarttumaan niihin. Ensimmäiset tehtävät on julkaistu jo!

Kipinäkeskiviikko: Tyynyvallankumous

Olen lähitulevaisuudessa siirtämässä kimpsuni ja kampsuni pysyväisluontoisesti Turusta taas Helsingin seutuville ja kun uuteen asuntoon asettuminen alkaa tulla entistä ajankohtaisemmaksi, alkaa sitä väistämättäkin ajatella kaikenlaisia sisustusasioita. Ja koska olen muuttamassa kaverin kanssa samaan asuntoon, on sisustettavana huoneita ihan uudella tapaa entisiin yksiöihin verrattuna. On omaa makuuhuonetta, olohuonetta ja keittiötä.

Olohuoneeseen tulee vaimokkeen eli kämppiksen olemassaoleva sohva, mutta sen lisäksi on ollut puhetta myös muista istuinjärjestelyistä. Itse olen viimeaikoina innostunut etenkin hyvien lattiatyynyjen ajatuksesta. Nykyisestä asunnostani löytyy jo paria laatua koristetyynyjä, mutta nämä ovat vähän aikansa eläneen tuntuisia ja ennen kaikkea huonohkoja istumatyynyjä. Paremmille olisi siis kysyntää.

Vanhat tutut tyynyt.

Nykyisiä tyynyjä on tosiaan kahta kokoa neliskanttisina. Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut haikailla pyöreiden, ihan tarkoitusta varten tehtyjen istuintyynyjen perään. Joitakin on tullut vastaan ihan täällä blogimaailmassa, mutta myös ystävämme Googlen avulla olen hakenut inspiraatiota. Aika paljon löytyy pillerinmuotoisia tyynyjä, joissa on pääli- ja pohjakappaleet sekä suorakaiteen mallinen sivukaitale. Nättejän nekin ovat, mutta usein vähän särmittömiä ja tylsiäkin. Eivät ihan lemppareitani.

Enemmän olen sensijaan pitänyt sivukaitaleettomista pulleista tyynyistä, joissa usein on nappi tai muu vastaava asia keskellä tekemässä tyynylle "navan" (ei taas ammattilainen muista oikeita termejä ei...). Jostain syystä nämä ovat minus paljon söpömpiä ja niissä tuntuu olevan muutenkin enemmän variaatioita. Ihan erityissuosikkini ovat olleet Pieni Lintu -blogista löytyneet ihanat, jämätilkuista tehdyt tyynyt (kuva alla). Tällaisia tahdon minä myös, sekalaisia tilkkujakin löytyy kotoa ihan liikaakin.Täytynee siis ryhtyä sisustuspoliittisiin neuvotteluihin tulevan vaimokkeen kanssa!

Pienen Linnun ihana sinivihreä tyyny. (Kuvaa käytetty luvan kanssa.)

Mutta tosiaan, vahvaa sisustuskuumetta on ilmassa, joten varmasti lähitulevaisuudessa syntyy enemmänkin sisustusaiheisia merkintöjä.

Pienet ahkerat loristit

Meille uskottiin tärkeä tehtävä pääsiäispäivänä. Meidän piti tehdä hieno kukka-asetelma niistä tarpeista mitä pihalta ja koristelaatikosta löytyi. Verotettuamme puutarhasaksilla jokaista lähialueen pensasta ja napsittuamme kukat maasta kanavoimme sisäiset floristimme tähän taideteokseen.

Siitä tuli niin hieno, että meinasi nousta menestys päähän.

Onneksi onnistuneet taustavalinnat asetelmaa kuvatessa palautti meidät maanpinnalle.

Lopulta hyvä taustakin löytyi, vaikka sopiva kuvakulma asettikin omat haasteensa.

Onneksi lopussa kiitos seisoo ja saatiin oksatkin kauniisti näkyviin.

Ps. Kun Riikka saisi vielä kameransa puhdistettua, niin jokaisessa kuvassa ei olisi vakioroskaa...

Hauskaa pääsiäistä!

Helsinkineuloosi

Vaikken ole aiheesta täällä Räpellyksessä aikaisemmin maininnut, on kuluneeseen talveen Turussa on tärkeänä osana kuulunut neulominen. Tai jos tarkkoja ollaan ei vain neulominen vaan neulominen toisten ihmisten seurassa. Tämä on ollut seurausta siitä, että olen eksynyt mukaan erinäisiin paikallisten neulojien kokoontumisiin. Näistä hauskin on ehdottomasti ollut ystäväni Inarin perustama Neulekerho Nekku, joka on kokoontunut marraskuusta alkaen. Nekussa (ja muuallakin) olen päässyt tutustumaan mukaviin ihmisiin ja saanut uusia ihania ystäviäkin. Sitäpaitsi tekosyyt istua kutomassa ja syömässä kakkua ovat aina tervetulleita.

Nyt vaan on niin, että joulun jälkeen sekä Inari että äskettäin myös minä olemme ajautuneet pääkaupunkiseudulle emmekä siis kumpainenkaan voi käydä Nekkuilemassa enää. Siksipä aloimme jo pari kuukautta sitten puhua, että Helsingissä pitäisi aloittaa oma neulekerhonsa. Yksi asia johti toiseen ja nyt se on sitten täällä, Neulekerho Nella!

Nellan on tarkoitus ainakin näin alkuun kokoontua joka toinen torstai ensiviikosta alkaen. Kerhon toimintaa voi seurata joko Nellan omasta blogista Neuleita ja pullaa tai Facebooksivulta. Mukaan ovat tervetulleita kaikki käsillätekijät ja herkkujen ystävät. Siispä jos joku teistä Räpellyksen lukijoista haluaa liittyä seuraan, olisi se vallan loistavaa.

Kipinäkeskiviikko: Pasilagurumi

Amigurumit ovat olleet viime vuosina kasvava trendi virkkausmaailmassa. Näiden pienten maskottien tekoon on levinnyt tuhansittain ohjeita niin netissä kuin erinäisissä kirjoissakin. Suurin osa on perinteikkäitä, hellyyttäviä japanilaistyyppisiä hahmoja, mutta etenkin netistä löytyy mitä erinäisempiä variaatioita. Pitkään oma suosikkini oli Ravelrystä löytynyt Conan O'Brien amigurumi, mutta nyt olen keksinyt uudet suosikkini: Pasila-amigurumit!

Okei, teknisesti ottaen voidaan argumentoida, etteivät nämä ole amigurumeja, mutta en voinut olla ihastumatta, kun Lankabaarin Facebook-sivulla julkaistiin linkki Repomies-maskotin teko-ohjeisiin. Ja kaiken lisäksi kommenteissa oli linkki erääseen blogiin, josta löytyi ihka aito Pöysti! Hekottelin pitkään näille ja totesin, että pitänee joskus itsekin kokeilla.

Kipinäkeskiviikko: Pitsin uudet ulottuvuudet

Aina välillä pitää kokeilla jotain uutta ja sekoittaa vähän pakkaa. Koska pian kahden vuoden iän saavuttavassa Räpellyksessä säännöllistä on lähinnä ollut merkintöjen epäsäännöllisyys, halusin puskea tekemistämme vähän eteenpäin. Siksi ehdotin äskettäin Maijalle viikottaisen palstan aloittamista. Ja tässä se nyt on, Kipinäkeskiviikko!

Kipinäkeskiviikon idea on monille varmasti tuttu muista blogeista, vaikka samaan nimeen en ole muualla törmännyt. Kerran viikossa, keskiviikkoisin, jompikumpi meistä kirjoittaa blogiin jostakin käsitöihin liittyvästä asiasta, joka kiinnostaa, inspiroi tai kiehtoo meitä, sytyttää siis mielessä kipinän. Aihe voi olla iso tai pieni, kuten myös kirjoitus. Parittomilla viikoilla kipinästä kirjoitan minä, parillisilla Maija.

Aloitetaampa siis. Kaikki eivät ehkä tiedä sitä, että olen monen muun asian lisäksi nypläri. Olen aikoinaan (peruskouluikäisenä) oppinut äidiltäni tämän jalon taidon ja edelleenkin nyplään säännöllisen epäsäännöllisesti. Ongelmani kuitenkin on, että vaikka tykkään tehdä pitsiä, en oikeastaan tiedä, mihin käyttää aikaansaannoksiani. En ole niin romanttista tyyppiä, että tykkäisin lisätä sitä vaatteisiini tai käyttäisin pitsiliinoja, mutta en haluaisi hukkaankaan heittää tekemääni pitsiä. Puhumattakaan nyt niistä nyplätyistä virkatuista ja ostetuista pitseistä, jotka erikautta ovat ajautuneet minulle. Siispä olen lähtenyt hakemaan uusia tapoja käyttää pitsiä.

Tähän, kuten moneen muuhunkin tarpeeseen apua antaa jälleen internet. Se tarjoaa loputtomasti inspiraatiota ja uusia käyttötarkoituksia. Pitsistä kun voi tehdä vaikka mitä etenkin, jos sitä värkkää tai muuten jäykistää. Itse voisin kuvitella tekeväni esimerkiksi korvakoruja (1, 2, 3, 4), kaulakoruja (1, 2, 3, 4, 5), rannekoruja (1, 2, 3, 4), sormuksia (1, 2) tai vaikka esineitä ja sisustuselementtejä(1, 2). Aika harvassa linkkien kuvissa on itseasiassa pitsiä nyplätty, mutta eihän se inspiraation ottamista estä. Sitäpaitsi selailu muistutti, että nyplätähän voi muullakin, kuin perinteisellä pellavalangalla. Esimerkiksi hopealangasta voisi saada hienoja koruja (1, 2, 3, 4), tai sitten ihan vain käyttämällä erivärisiä ja paksuisia lankoja (1, 2). Pitsien kimppuun siis!

Tein minä pillin pajup... siis saviklöntistä

Kerroin viikko sitten keramikkiakurssistani ja miten hauskaa sille osallistuminen on ollut. En kuitenkaan maininnut, mikä on ollut lempi juttuni tehdä. Olen näet aivan ihastunut savipillien tekoon!

Se, että ylipäätään pääsin tutustumaan pillien tekoon oli lähinnä onnekas sattuma. Tai ei oikeastaan pitäisi sanoa onnekas, sillä se oli seurausta varsinaisen opettajamme sairastelusta. Saimme nimittäin ennen joulua useamman tunnin ajaksi sijaisen, joka sattui olemaan kukkopillimestari, siis ammattimaisesti pillejä tekevä ihminen. Kyseinen herra opasti oikein mielellään meitä kurssilaisia pillien teossa ja minä tottavie otin kaiken ilon irti ammattilaisen vinkeistä!

Tähän mennessä olen tehnyt puolenkymmentä pilliä ennen ja jälkeen joulun ja aina vain se on hauskaa puuhaa. Yhtään perinteistä kukkoa en ole vaivautunut tekemään, koska se ei ole mikään pakko. Siksipä siis pillini ovat olleet jos sun mitä elukoita, lintujakin toki. Alla kolme pilliä, muitakin saatetaan saada tänne jossakin vaiheessa.

Dinopilli

Dino on yksi alkupään pillitekeleitäni. Se on tehty levytekniikalla ja ilman sen suurempaa visiota ulkoasusta. Saundi ei ole kamalan kaunis, vähän tukkoinen jopa, mutta kyllä se silti soi. Pillin nykyinen koti on ikkunalaudallani, mutta saattaa päätyä lahjaksi jossakin vaiheessa.

Tipu

Tipu on yksi lempipilleistäni. Se on muotoiltu makkaratekniikalla ja soikin ihan nätisti (kaksiäänisesti), vaikka lasituksen jälkeen olikin pelko siitä, ettei se soisi laisinkaan. Ääni ei ole ole pilleistäni kaikkein kaunein, mutta se mikä äänen kauneudessa hävitään voitetaan ehdottomasti tipun söpöydessä. Siitäkin huolimatta, että alilasiteväreillä tehdyt koristelut paloiavatkin nokkaa ja silmiä lukuun ottamatta kokonaan pois lasituspoltossa.

Norppapilli

Norppa on ihka ensimmäinen tekemäni pilli ja suuri ylpeydenaihe minulle. Siitä piti alkujaan tulla lintu, mutta kun lintumuoto ei ottanut syntyäksen ja vieruskaveri totesi saviklönttini muistuttavan norppaa, niin norppahan siitä sitten tuli. Sijaisopettaja laittoi pillin soimaan, koska se oli ensimmäiseni ja ääni onkin aika viehättävä, vähän sellainen surumielinen norppalaulu. Muodon lisäksi myös väritys oli vään onnenkantamoinen. Sopivan värin puutteessa maalasin norpan sammalenvihreällä lasitteella, mutta kuin ihmeen kaupalla se tulikin uunista ulos ihan norpan harmaana.

Norpan omistaja on joulusta alkaen ollut Maija, jonka käsialaa myös nämä norppakuvat ovat.

PS. Räpellyksiämme voi nyt seurata myös Bloglovinissa tai Blogilistalla.

Lasten mehukestit

En ole aiheesta aiemmin täällä tullut maininneeksi, mutta olen viime syyskuusta alkaen viettänyt suuren osan maanantai-illoistani työväenopiston keramiikkakurssilla. Olen aiemmin tehnyt keramiikkaa lähinnä ala-asteikäisenä käsityökerhossa, mutta siitä on ilmiselvästi ehtinyt vierähtää lähemmäs 15 vuotta. En siis todellakaan voi väittää olevani mikään konkari.

Tälle kurssille päädyin vähän sattumalta, kun sähelsin aikataulujeni suhteen, enkä päässyt sille kurssille, jota olin ajatellut. Vaan tämä oli mitä oivallisin osoitus siitä, miten tälläisilla näennäisen epäonnisilla sattumuksilla voi olla yllättävän positiivinen lopputulos. Keramiikan tekeminen on ollut äärimmäisen hauskaa ja mielekästä vaihtelua kaikelle enimmäkseen koneen ääressä tapahtuvalle koulutyölle. Pidän siitä, että keramiikan teko on ajoittain erittäinkin fyysistä puuhaa samalla, kun se vaatii kehittämään omaa luovuutta ja toisinaan keskittymään tarkkoihin yksityiskohtiin.

Lisäksi on syytä todeta, että on ollut erittäin virkistävää oppia jotakin uutta. Olen harrastanut monenlaisia käsitöitä vuosien varrella, joten ihan uusia juttuja tulee harvoin vastaan. Keramiikan teossa on kuitenkin niin paljon erilaisia puolia, joista en ole tiennyt lainkaan, että melkein joka viikko tuppaa oppimaan jotain uutta. Etenkin lasitus on yhä minulle kummallinen maailma.

Mutta niin tosiaan, yli puolen kurssin jälkeen sitä on ehtinyt tehdä jo monenmoisia juttuja. Yritän esitellä tekeleistäni ainakin osan nyt tässä kevään mittaan aina, kun tulee sopiva väli. Nyt kuitenkin aloitan kannulla, jonka muovailin viimeisillä kerroilla ennen joulua ja poltin ja lasitin heti joulun jälkeen.

Kannu oli oikeastaan välityö, kun en jollakin kerralla muutakaan keksinyt. Rungon kannuun tein levytekniikalla ja se muodostuu kolmesta kappaleesta. Kahva ja koristekiekurat on puolestaan tehty makkaroista, jotka on puolittain litistetty kannun pintaan. Rehellisesti sanottuna kiekurat syntyivät, kun aloin pelätä, etteivät kannun saumat pidä, mutta samalla ne yllättäen tekivät koko kannusta paljon hauskemman näköisen. Tummansininen lasite kannuun valikoitui aikalaisella mututuntumalla, mutta vaikka en sinällään ole suuri tummansinisen fani, näyttää se tässä työssä hyvältä. Joku kurssitoveri meni kuvailemaan tätä jopa art deco kannuksi, mutta itse en ehkä sitä aivan allekirjoittaisi.

Minulla ei ollut kannua tehdessä tai edes sen valmistuttua heti selkeää ideaa siitä, mitä sille tekisin. Ihan omalta se ei kuitenkaan tuntunut, joten lopulta se päätyi tupaantulijaislahjaksi yhteen muuttaneille ystäville. Oli kuulemma pidetty lahja, vaikka itse en päässytkään sitä antamaan. Kiitos kuitenkin Maijalle lahjayhteistyöstä ja koko paketin perille toimittamisesta. Niin ja tietysti näistä kauniista kuvista, sillä minä tohelo en tietenkään ollut ottanut ainokaistakaan kuvaa koko työstä ennen sen maailmalle lähettämistä.

PS. Kannun nykyisiä omistajia saattaa kiinnostaa, että työstä löytyy myös puumerkkikin. Sijainti on ihan kahvan juuressa, joskin suhteellisen paksun lasitteen alla.

PPS. Olen antanut lahjoiksi myös muita tekeleitäni etenkin jouluna, mutta niistäkään ei juuri ole tullut otetuksi kuvia. Jos lahjojen vastaanottajat jaksavat, olisin ikikiitollinen muutamasta kuvasta, joita voisin täällä esitellä.

Protu 20 -huivi

Protu tipautti tienivuosien painon harteiltaan ja täytti tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Tätä juhlistettiin Helsigissä 6.11., mutta minun juhliin valmistautumiseni alkoi jo paria viikkoa aiemmin, vaikken ollut millään tapaa juhlien järjestelyvastuussa. Miksikö? No koska minulta tilattiin kaulahuivi, joka juhlassa annettiin eteenpäin yhdistyksen entiselle puheenjohtajalle.

Rajoituksia huivin tekoon ei kamalan paljoa annettu. Pituutta toivottiin olevan suunnilleen 1,5 metriä ja huivissa tuli lukea tavalla tai toisella teksti Protu 20. Muuten tekijälle annettiin vapaat kädet. Siitä sitten voi olla kahta mieltä, oliko se hyvä idea...

Kuvan henkilö ei ole lahjan saaja.

Malli: Protu 20 (omasta päästä)
Lanka: ONline Linie 3 Supersocke 100
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Joku vähän fiksumpi ihminen olisi ehkä noin lyhyessä ajassa tehnyt kapeamman huivin paksummasta langasta, eikä mitään onteloneuletta, vaan ihan yksinkertaista sileää/joustinneuletta, mutta minähän en koskaan ole ollut sillä tapaa fiksu. Sen sijaan taipumukseni saada suurudenhulluja ideoita (ja toteuttaa ne) on voimistunut vuosi vuodelta. Näiden kahden taipumuksen yhteisvaikutusena syntyi jalkapallofanihuiveista inspiraationsa hakenut leveä onteloneulehuivi.

Kaavaahan tälläiselle huiville ei luonnollisestikaan ollut entuudestaan olemassa, joten aika pitkä tovi kului ruutukaavoja työtä varten tehdessä. Oma lukunsa oli tyyliin sopivan fontin hakeminen, skaalaaminen ja sitten ruuduttaminen toivotun Protu 20 -tekstin osalta. Pienemmissä teksteissä ei mennyt kuin hetki siihen verrattuna. Toisaalta logon koko vaikutti huivin lopulliseen leveyteen, joka oli 50 silmukkaa. Sen mukaan tuli mitoitettua myös muita kuvioita. Jonkin verran sain kyllä matkanvarrellakin vielä soveltaa, etenkin ihan alkuvaiheessa.

Langat löytyivät pienen haeskelun jälkeen omista varastoista, joskin olin niiden kohdehenkilölle sopivuudesta varsin epävarma. Tässä suhteessa sitten yllätyi iloisesti itse juhlassa, kun kuulin kovasti kehuja juuri värivalinnasta.

Onteloneule, vaikka tehdessä tuntui kammottavan hitaalta, oli ehdotomasti oikea valinta huiviin. Molemmilta puolilta sileää neuletta oleva huivi on vaan huomattavasti makeamman näköinen, kuin muilla tavoin tehty. Ainut ongelma tosin oli, että nyt toisella (turkoosimmalla) puolella kaikki tekstit ovat väärin päin. Tosin tähänkin ongelmaan olen sittemmin aloitetussa työssä keksinyt ratkaisun.

Ylipäätään olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Huivista tuli komea ja oli tosi hienoa, kun valmista huivia esittelin parille ihmiselle ennen juhlaa ja yksi heti keksi, että sehän on fanihuivi. Ylipäätään huivi keräsi paljon kehuja, mistä tuli hyvä mieli. Tosin parasta tietysti oli, että myös lahjan saaja vaikutti kovin tyytyväiseltä huiviinsa.

Jos joku haluaa tehdä samanlaisen huivin tai käyttää jotain kuviota neuleessaan, niin päätin julkaista ruutukaavan kuvioista täällä. Jos onteloneule on tekniikkana vieras, niin ohjeita löytyy sekä kirjallisena suomeksi Ullasta tai videona englanniksi YouTubesta.

Budapest-myssy

Olin vanhempien ja veljen kanssa viikonloppulomalla Budapestissä. Reissusta kirjoittanen jotain pientä toisen blogin puolelle, mutta täällä täytyy toki esitellä reissukäsityö.

Malli: Phannie
Lanka: Garnstudio DROPS Karisma Superwash
Koukku: 4 mm ja 5 mm

Valikoin työtä vähän viimetipassa, kun tajusin, että käsimatkatavaroihin ei voi ottaa metallipuikoilla ollutta työtä ja ruumaan ei ollut mitään pakaasia menossa. Siispä piti äkkiä etsiä ohje johonkin työhön, jonka voi tehdä vähintään nelosen virkkuukoukulla ja kotoa löytyvästä langasta. Ja kun kaikki sen hetkiset pipot tuntuivat jotenkin rumilta ja ikäviltä, niin päätin tehdä uuden myssyn.

Mukaan printatuista ohjeista mukaan valikoitui lopulta Phannie ja valinta osui kyllä ihan nappiin. Ohje oli helppo, mutta työssä oli silti jujua ja lopputuloksesta tuli tosi nätti. Ihan vähän tulin ohjetta muokanneeksi, kun alkuympyrä olisi ohjeen mukaan alkanut aaltoilla omaan makuuni ihan liikaa, ja lopullisesta myssystä tulikin vähän ohjeen mukaista pienempi. Myssy istuu kuitenkin mainiosti päähän ja on ihanan lämmin runotyttömyssy.

Kotiinpaluun jälkeen tein vielä jämälangasta kukkasen, joka on hakaneulalla kiinnitetty myssyn reunaan ja voidaan siitä siirtää myös toisiin myssyihin, joita varmasti tulee tässä tehtyä. Kukka oli täysin improvisoitu.

DROPS Karisma on muuten ihanan pehmeä ja lämmin villalanka! Se noisi kyllä välittömästi suosikkilankojen kärkeen, etenkin, koska tarjolla on myös muita ihania värejä.

Sukkaa pukkaa

Internetin ihmemaa on pullauttanut tänä syksynä ilmoille aika monta sukkatempausta. On tuntemattoman sotilaan villasukkia, sivarisukkia, ilmastosukkia ja syöpäpotilaan sukkia. Kivoja kampanjoita kaikki, vaikka luultavasti osallistunkin vain osaan. Tuleepahan samalla kerrattua ja harjoiteltua sukkien tekoa!

Ensimmäisenä tartuin sivarisukkahaasteeseen ja pyöräytin Novitan perusohjetta mukaillen pitkävartiset sukat. Pohjalankana oli harmaa 7 veljestä, johon sitten tein raitoja ja kirjoneulekuvion Totoro-lapasista ylijääneillä vihreillä langoilla. 

Hain sopivaa kuviota kirjoneuleeseen tästä digitoidusta kirjasta, jonka joku oli linkannut Ravelryn keskusteluun jokin aika sitten. Kuvionauhoja tuossa kirjassa on kyllä ihan joka makuun ja löytyi sieltä minullekin sopiva. Sukanvarteen ei tosin ihan kokonaista nauhaa voinut laittaa, joten poimin tästä nauhasta yksittäisen kuvion, jonka sitten istutin molemmin puolin sukan vartta.

Vaikka kirjoneule onkin oikeastaan aika uutta tekniikkaa allekirjoittaneelle, niin näytti tuo kolmen värin neulekin onnistuvan yllättävän hyvin. Lankojen kierron kanssa oli alkuun ongelmia, mutta kun olin ensimmäisen yritelmän purkanut, tulin siihen tulokseen, että parasta jälkeä tuli, kun kahdella kulloinkin ylimääräisellä langalla tekee jatkuvaa lankakiertoa. Sillä tapaa lopputuloksesta sai suht tasaisen ja tasakireän.

Ainut ongelma, joka tässä enää on on se, etten nyt tiedä lainkaan, minkä kokoiset sukat ovat! Tarkoitus oli tehdä vähän ohjeen kokoa 42 isommat sukat, mutta kun täällä ei ole ketään sukkia sovittamassa, niin eipä ole mitään käsitystä, mitä kokoa nuo sukat nyt loppujenlopuksi ovat. :D

TOTORO!

Viittasin aikaisemmin kahteen keskeneräiseen projektiin, joista toinen on yhä kesken, mutta toinen eli Totoro-lapaset valmiit ja käytössä!

Malli: Norwegian Totoro Mittens by brella
Lanka: 7 veljestä, värit 309 ja 391
Muutokset: rivin lisäys tekstiraitaan, peukalon kuvioiden vaihto, resorin värijako

En ole tosi pitkään aikaan tehnyt kirjoneuletta, niin että opettelemisen puolellehan tämä aika paljon meni. Olen ihan tyytyväinen siihen, että lankajuoksut olivat kireydeltään varsin sopivia ja langankiertokin onnistui hyvin pidemmissä juoksutuksissa. Ensimmäisen lapasen kämmenosa on aika leveä ja kumpikin peukalo omalla tavallaan vähän kummallinen, mutta kyllä lapaset käsissä pysyy ja ihanan lämpimätkin ne ovat. Näiden myötä syntyi myös kova into tehdä lisää kirjoneuletta, niin että niitä nähtäneen täällä tulevaisuudessa lisää. 

Lautanauhaa

Olin pari viikkoa sitten viikonlopun mittaiselta Työväenopiston järjestämällä lautanauhan perusteet -kurssilla. Ilmottauduin kurssille ihan hetken mielijohteesta, kun se tuli opiston kurssiluettelossa vastaan, vaikkein oikein edes tiennyt, mitä lautanauha on tai miten sitä tehdään.

Noh, viikonloppuna oppi. Lautanauhahan on siis 3-6-kulmaisten (yleisimmin nelikulmaisten) "lautojen" avulla kudottava nauha, johon syntyy kuvio lautoja eri suuntiin yhdessä tai ryhmittäin kääntämällä. Nauhan leveyteen vaikuttavat langan paksuus ja lautojen määrä. Itse tekniikkahan on tosi vanha ja esimerkiksi muinaisessa Egyptissä on tekniikkaa käytetty. Perinnekäsityötä siis. Lisätietoa lautanauhoista saa vaikka täältä tai Wikipediasta.

Jos kurssilla jotain oppi, niin sen, että nauhan teko oli pirun hauskaa. Lautojen pyörittely, etenkin, jos tekee monimutkaisempaa kuviota, vaatii aika tarkkaa keskittymistä, eikä kiristyksiäkään voi ihan toisella kädellä tehdä, muuten nauhasta tulee luokattoman epätasaista. Sitäpaitsi kuvioitakin voi tehdä vaikka minkä laisia, ainakin jos vähän edistyneempää tekniikkaa hallitsee.

Ensimmäinen oma nauhani oli aika simppeli kahdeksan laudan nauha, johon käytin kolme väriä. kuviona oli kapea kalanruotokuvio. Langat olivat kotoa löytyneitä ohuita villalankoja, jotka onneksi kestivät kutomista hyvin, vaikka aluksi vähän epäilyttävälle näyttikin. Nauhan alusta tuli aika kamalan epätasaista, mutta onneksi se siitä tasoittui, kun sai tuntuman lankojen kiristämiseen. 

Nauhan loimet muuten päättelin jakamalla ne kahtia ja tekemällä sitten lankanipuista kalanruotoletit. letit päättelin langan kierrolla.

Lopulliseen nauhaan olen ihan tyytyväinen. Eihän se nyt maailman tasaisin ole, mutta ihan nätti ja palveli hyvin tarkoitustaan harjoitusnauhana. Koko kurssista jäi kyllä hinku tehdä lisää nauhoja ja edistyneempää tekniikkaa. Nyt vaan on se ongelma, etten piru vie keksi, mihin näitä nauhoja voisi käyttää, kun en nyt ole mitään kansallispukuakaan tekemässä. Ideoita otetaan mielellään vastaan! 

Työn alla

Tällä hetkellä on monta projektia enemmän tai vähemmän työn alla. Tässä vähän kurkistuksia.

Projekti 1:

Projekti 2:

Lisää näistä myöhemmin.

Neulojatäti, osa 2

No niin, nyt on saatu tämä myssy-tumppu-projekti ainakin tältä erää kokoon. Lopulta tuli kaksi valkoista myssyä ja yhdet valkoiset lapaset, myssyjä siksi kaksi, että ensimmäisenä valittu koko oli tällä hetkellä vielä iso, niin että tein yhden pienemmän saman tien. Ainut ero malleissa on, että tällä kertaa lanka riitti myös lapasia yhdistävään nyöriin.

Pipo ennen kasaamista:

Iso pipo:

Lapaset:

Pieni pipo:

Birthday blizz

Viimein viikko on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt tehdä käsitöitä, mutta eilinen syntymäpäivä tarjosi ehdottomasti piristystä tällekin rintamalle. Opiskelukaveri toi yllätyslahjana aivan ihania Drops Muskat -puuvillalankoja ja nyt sormet syyhyävät ihan hulluna uusia juttuja kutomaan ja vikkaamaan! Vaan ehkä tästä pitäis ensin tehdä vähän noita keskeneräisiä valmiiksi.

Puikot suoriksi

Viimeaikoina olen kärsinyt pahemman laatuisesta neulontavirkkauskuumeesta ja pahasti turhautunut aina sikin sokin sekaisin oleviin puikkoihini. Ompelin itselleni puikko- ja koukkupussin!

Pussi on oikeastaan aika hassu nimitys tälle säilytysratkaisulle, sillä puikkopussini on itseasiassa suorakaiteen muotoinen kangaskappale, johon on ommeltu eri korkuisia taskuja erilaisille puikoille ja koukuille. Mietin ensin, että olisin tehnyt erillisiä pusseja erilaisille välineille, mutta kun ei noita puikkoja vielä ole ihan kamalasti, niin totesin niiden mahtuvan yhteen pakettiin ainakin näin alkuun.

Pussissa on neljän korkuiset taskut: sukkapuikot 17 cm, pitkät puikot 25 cm, koukut 10 cm ja pyöröpuikot 13 cm. Leveyttä pussilla on avoimena 45 cm ja korkeutta 70 cm. Lokerojaon mitoitin sukkapuikkojen mukaan niille ja pitkille puikoille, kun taas pyöröpuikoille jaoin taskun yksinketaisesti viideksi lokeroksi. Virkkuukoukkulokerot puolestaan tein vähän fiilispohjalta.

Puikkojen pakkaaminen tapahtuu nostamalla pyöröpuikkoreuna muiden puikkojen yli. näin puikot eivät pääse tipahtelemaan omia aikojaan paketista jos sen ottaa vaikka joskus mukaan. Sitten taitellaan pussi vasemmalta alkaen paketiksi, sidotaan nauhat ympärille ja...

Voilà, kaunis paketti on valmis! Nyt pysyvät puikon nätisti ojennuksessä tiiviissä paketissa. Olen itseasiassa erittäyn tyytyväinen lopputulokseen, etenkin, kun tämä oli taas vähän tälläistä matkan varrella soveltamista. Kangasvalinnat osuivat ihan nappiin (onneksi tälläinen yhdistelmä massiivisista kangasvarastoista löytyi) ja kokonaisuudesta tuli tosi nätti ja käytännöllinen. Kasvun varaakin jäi, kun ei mulla noita puikkoja mitään täysiä sarjoja ole. Tosin nyt on kova paine mennä ja täydentää, jotta pussin sisusta näyttäisi nätiltä. :D