Huopamaton märkähuovutus

Pinnan huovuttamista käsin lämpimällä vedellä ja mäntysuovalla. Aluksi kuplamuovi välissä ja sitten ilman. Tarkoituksena saada kuviot kiinnittymään aluksi vähäsen.

Rullaamista lakanoiden ja bambuverhojen avulla.

Poikittain...

...ja pitkittäin.

Ensimmäisten neljän eri suunnan vartin rullauksen jälkeen pääsi kurkistamaan maton toisellekin puolelle. Kohdistus ei mennyt ihan nappiin, mutta katsotaan mitä siitä vielä tulee.

Kätevä tapa sitoa rulla:

Ja kätevä tapa rullata:

Matto valmiina lähtemään huopatehtaalle vanutukseen. Mitat tällä hetkellä 132cm*183cm.

Huopamaton teko jatkuu

Edellinen postaus alkoi paisua megalomaaniseksi, joten viimeistelin sen ja aloitin uuden.

Käänsin maton ympäri ja aloitin luonnonvärisen puolen. Tähän neulaan aluksi vain pohjan ja kuviot syntyvät eri tekniikalla kuin värillisellä puolella. Tästä tulee todennäköisemmin se käyttöpuoli...

Keräilyeräkerros ja sen päällä vaalean harmaata. Kuitusuunta poikittain.

Tämän jälkeen sain todeta ettei villakerros ole riittävän paksu. Siirsin siis valmiit kerrokset sivuun ja lisäsin alimmaiseksi keräilyerien kuninkaan. Tätä tehdessä sain pari kertaa miettiä olisiko sittenkin ollut helpompaa vain ostaa lisää villaa...

Lisää kerroksia.

Koko pohja neulattuna.

Kuvioluonnoksi lakanalla ja inspiraatiokuva.

Valmiina lähtöön huopamattokurssin hyviin huovutustiloihin. Autokyyti taitaa sittenkin olla tarpeen. Maton mitat tällä hetkellä 1,5m*2m...

Märästä villasta sommitellut kuviot lakanalla.

Huopamatto ja kuinka se syntyy

Huopamattoja olen esitellyt täällä jo pari ja nyt olisi taas yhden valmistus meneillään. Päätin nyt kuvata sen kaikki työvaiheet, joten tässä teille varsin pitkä ja silti lyhennetty versio kuvasarjasta. Se ilmestyy osissa sitä mukaan kuin matto etenee. Tässä kerrotaan siis ainakin alkuun vain se miten tämä matto syntyi ottamatta kantaa siihen miten se olisi oikeasti kannattanut tehdä. Esimerkiksi siksi että halusin käyttää sekalaisen villavarastoni loppuun aiheutti soveltamista.

Aluksi lajittelin sekalaisen villavarastoni värjättyihin ja luonnonvärisiin ja värjätyt vielä värien mukaan omiin kasoihinsa. Yrttikana meinasi hukkua villavuoreen ja näytti huolestuneelta.

Seuraavaksi karstasin maton sisään tulevan neulahuovan pörröisemmäksi, jotta villa tarttuisi paremmin sen pintaan.

Puolet värillisistä villoista eroteltuna ensimmäistä villakerrosta varten.

Ensimmäinen yritys asetella sisimmät väriympyrät. Reunoille jäi liian vähän tilaa viimeisille väreille.

Tiivistys.

Seuraavaksi neulasin reunoille mustaa villaa. Reunojen pitää kaytännön syistä olla maton molemmilla puolilla saman väriset ja musta sopi sekä värjätylle että luonnonväriselle puolelle.

Ensimmäinen villakerros, jossa asettelin kuitusuunnat poikittain maton keskustaan nähden.

Toinen kerros jossa asettelin kuidut edellisiin nähden kohtisuoraan.

Vihreät kuviot neulattu. Jo tätä vaiheetta tehdessä sain istua aika monta tuntia lattialla.

Kaikki kuviot neulattu.

Kokonaan valmis.

Kuvio ennen neulausta ...

... vihreän neulauksen jälkeen ...

... ja kokonaan neulattuna.

Valmiina.

Tämän verran värillistä villaa jäi jäljelle. Verrokkina jälleen yrttikana.

Huopamatto

Neljän päivän urakan jälkeen ja kädet puhki kuluneina tyydyn vain lupaamaan että pidempiä selityksiä tulee myöhemmin...

Huopaotukset

Aikomukseni oli tehdä huopapalloista jotain kaulanauhan tapaista helmiin yhdistettynä. Sitten sain hauskan idean ja kaulanauhat unohtuivat toistaiseksi. Näistä saisi kyllä riipuksenkin. Söpöiset on aika yksinkertaisia tehdä. Metallilangan saa tiiviin pallon läpi helpoiten, kun niihin tekee ensin reiän paksulla neulalla. Kärsimättömän huovuttajan pörröiset pallot sopivat näihin hyvin...

Neulahuoparintarossit

Elokuussa olivat tätini Italiasta ja Yhdysvalloista käymässä ja he ihastelivat tätä laukuuni kiinnitettyä neulahuovutettua kettua. Ketun olen tehnyt joskus vuosia sitten Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Reaktori-tapahtumassa.


Kun yritin tädeille selittää, miten kettu on tehty, tulin äkkiä siihen tulokseen, että paras tapa selittää tekniikkaa olisi näyttää ihan käytännössä, miten huopaneulalla huovutetaan. Siispä kävin ostamassa villalajitelman ja erilaisia huopaneuloja. Niinpä siis demonstroin tädeille tekniikkaa (josta nämä lempisukulaiseni innostuivat hurjan paljon) ja samalla syntyi oheinen lehtirintakoru. Korun taakse on huovan väliin laitettu hakaneula.




Kun neulahuovutukseen oli taas päässyt kiinni, piti toki päästä tekemään näitä useampikin! Seuraavaksi syntyi Inarin kasettikorujen inspiroimana huopakasetti, jonka takaa löytyy samanmoinen neulakiinnitys.



Molemmat korut siis ensin neulahuovutin ja sitten vielä kevyesti huovutin perinteisin keinoin vähän napakammaksi. Nyt sitten enää pitää keksiä, mihin nämä kiinnittää.

Parveke

Sain vihdoin aikaiseksi sisustaa parvekkeen mukavaksi.

Penkin sisään saa kaikki parvekkeella säilytettävät rojut ja toiseen päähän on upotettu istutuslaatikko, jossa ei vielä tosin kasva mitään. Ihan hyvä ruuvvaus ja sahausharjoitukseksi. Pekka kyllä auttoi ihan vähän. Ruukkujen mahduttelussa oli ongelmia. Pitää ehkä istuttaa osa kasveista täksi kesäksi sinne ja myöhemin marjapensas tms.

Kurssilla huovutettu matto. Välissä esihuopa, joka on kokonaan päällystetty villalla. Vanutettiin valmiiksi tehtaalla.

Katossa roikkuu lampunvarjostin kokeilu, joka on tehty neulekoneella. Ei ihan onnistunut, mutta sai uuden elämän taidekalana.