Helsinkineuloosi

Vaikken ole aiheesta täällä Räpellyksessä aikaisemmin maininnut, on kuluneeseen talveen Turussa on tärkeänä osana kuulunut neulominen. Tai jos tarkkoja ollaan ei vain neulominen vaan neulominen toisten ihmisten seurassa. Tämä on ollut seurausta siitä, että olen eksynyt mukaan erinäisiin paikallisten neulojien kokoontumisiin. Näistä hauskin on ehdottomasti ollut ystäväni Inarin perustama Neulekerho Nekku, joka on kokoontunut marraskuusta alkaen. Nekussa (ja muuallakin) olen päässyt tutustumaan mukaviin ihmisiin ja saanut uusia ihania ystäviäkin. Sitäpaitsi tekosyyt istua kutomassa ja syömässä kakkua ovat aina tervetulleita.

Nyt vaan on niin, että joulun jälkeen sekä Inari että äskettäin myös minä olemme ajautuneet pääkaupunkiseudulle emmekä siis kumpainenkaan voi käydä Nekkuilemassa enää. Siksipä aloimme jo pari kuukautta sitten puhua, että Helsingissä pitäisi aloittaa oma neulekerhonsa. Yksi asia johti toiseen ja nyt se on sitten täällä, Neulekerho Nella!

Nellan on tarkoitus ainakin näin alkuun kokoontua joka toinen torstai ensiviikosta alkaen. Kerhon toimintaa voi seurata joko Nellan omasta blogista Neuleita ja pullaa tai Facebooksivulta. Mukaan ovat tervetulleita kaikki käsillätekijät ja herkkujen ystävät. Siispä jos joku teistä Räpellyksen lukijoista haluaa liittyä seuraan, olisi se vallan loistavaa.

Säärystinpari

Luennolla on kiva neuloa pötköä. Silloin ei oikeasti tarvitse keskittyä tekemiseen, vaan voi kuunnella luennoitsijaa. Kuitenkin on helpompi istua paikallaan, kun on jotain tekemistä. Ehkä neulominen on kuitenkin kehittävämpää kuin kiekuroiden piirtely.

Materiaalina on taas kerran kasvivärjättyvillalanka. Tällä kertaa Nallea. En malttanut tehdä kahta ihan samanlaista. Se olisi myös vaatinut melko paljon suunnittelua, kun joitain värejä oli vain ihan vähän. Halusin että säärystimet ovat kuitenkin pari, joten niiden raidoituksessa on suunnitteen sama rytmi. Indigolla värjätystä sinisestä langasta oli tullut mukavan epätasaista, joten neuleesta tuli mukavan näköinen.

Laiskana päättelijänä kokeilin tehdä värinvaihdot neulomalla vain jonkin aikaa kahdella langalla lankaa vaihtaessa. Päätellessä jätin lankojen päät parin sentin mittaisiksi. Vain reunat on siis päätelty siististi solmulla ja pujottelemalla. Saa nähdä miten kestävät.

Protu 20 -huivi

Protu tipautti tienivuosien painon harteiltaan ja täytti tänä vuonna pyöreät 20 vuotta. Tätä juhlistettiin Helsigissä 6.11., mutta minun juhliin valmistautumiseni alkoi jo paria viikkoa aiemmin, vaikken ollut millään tapaa juhlien järjestelyvastuussa. Miksikö? No koska minulta tilattiin kaulahuivi, joka juhlassa annettiin eteenpäin yhdistyksen entiselle puheenjohtajalle.

Rajoituksia huivin tekoon ei kamalan paljoa annettu. Pituutta toivottiin olevan suunnilleen 1,5 metriä ja huivissa tuli lukea tavalla tai toisella teksti Protu 20. Muuten tekijälle annettiin vapaat kädet. Siitä sitten voi olla kahta mieltä, oliko se hyvä idea...

Kuvan henkilö ei ole lahjan saaja.

Malli: Protu 20 (omasta päästä)
Lanka: ONline Linie 3 Supersocke 100
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Joku vähän fiksumpi ihminen olisi ehkä noin lyhyessä ajassa tehnyt kapeamman huivin paksummasta langasta, eikä mitään onteloneuletta, vaan ihan yksinkertaista sileää/joustinneuletta, mutta minähän en koskaan ole ollut sillä tapaa fiksu. Sen sijaan taipumukseni saada suurudenhulluja ideoita (ja toteuttaa ne) on voimistunut vuosi vuodelta. Näiden kahden taipumuksen yhteisvaikutusena syntyi jalkapallofanihuiveista inspiraationsa hakenut leveä onteloneulehuivi.

Kaavaahan tälläiselle huiville ei luonnollisestikaan ollut entuudestaan olemassa, joten aika pitkä tovi kului ruutukaavoja työtä varten tehdessä. Oma lukunsa oli tyyliin sopivan fontin hakeminen, skaalaaminen ja sitten ruuduttaminen toivotun Protu 20 -tekstin osalta. Pienemmissä teksteissä ei mennyt kuin hetki siihen verrattuna. Toisaalta logon koko vaikutti huivin lopulliseen leveyteen, joka oli 50 silmukkaa. Sen mukaan tuli mitoitettua myös muita kuvioita. Jonkin verran sain kyllä matkanvarrellakin vielä soveltaa, etenkin ihan alkuvaiheessa.

Langat löytyivät pienen haeskelun jälkeen omista varastoista, joskin olin niiden kohdehenkilölle sopivuudesta varsin epävarma. Tässä suhteessa sitten yllätyi iloisesti itse juhlassa, kun kuulin kovasti kehuja juuri värivalinnasta.

Onteloneule, vaikka tehdessä tuntui kammottavan hitaalta, oli ehdotomasti oikea valinta huiviin. Molemmilta puolilta sileää neuletta oleva huivi on vaan huomattavasti makeamman näköinen, kuin muilla tavoin tehty. Ainut ongelma tosin oli, että nyt toisella (turkoosimmalla) puolella kaikki tekstit ovat väärin päin. Tosin tähänkin ongelmaan olen sittemmin aloitetussa työssä keksinyt ratkaisun.

Ylipäätään olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Huivista tuli komea ja oli tosi hienoa, kun valmista huivia esittelin parille ihmiselle ennen juhlaa ja yksi heti keksi, että sehän on fanihuivi. Ylipäätään huivi keräsi paljon kehuja, mistä tuli hyvä mieli. Tosin parasta tietysti oli, että myös lahjan saaja vaikutti kovin tyytyväiseltä huiviinsa.

Jos joku haluaa tehdä samanlaisen huivin tai käyttää jotain kuviota neuleessaan, niin päätin julkaista ruutukaavan kuvioista täällä. Jos onteloneule on tekniikkana vieras, niin ohjeita löytyy sekä kirjallisena suomeksi Ullasta tai videona englanniksi YouTubesta.

Pipo

Pipolle oli kysyntää, joten päätin sellaisen pitkästä aikaa neuloa.

Langaksi valitsin Novitan Puron, joka on mukavan pehmeää, joten pipo ei kutita otsaa. Väritkin olivat kauniita. Piposta piti aluksi tulla kokonaan kaksinkertaista neuletta, mutta lanka hupeni uhkaavasti, joten päätin tehdä laen yksinkertaisena. Kavennuksetkin oli huomattavasti helpompi tehdä.

Pelko langan loppumisesta osoittautui aiheelliseksi ja pipon laelle tuli hieno tyylilaikku kerän vaihdosta. Liukuvärjätyllä langalla on hankala jatkaa samalla värillä. Näin iso väriero ei olisi ollut välttämätön, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että okaista vahinkoa jota ei voi peittää täytyy korostaa...

Lankaa kului kaksi 50 gramman kerää. Värit ovat taas vaihteeksi jotain kuvien kuolivälistä. Ehkä lähempänä pääkuvaa.

Sukkaa pukkaa

Internetin ihmemaa on pullauttanut tänä syksynä ilmoille aika monta sukkatempausta. On tuntemattoman sotilaan villasukkia, sivarisukkia, ilmastosukkia ja syöpäpotilaan sukkia. Kivoja kampanjoita kaikki, vaikka luultavasti osallistunkin vain osaan. Tuleepahan samalla kerrattua ja harjoiteltua sukkien tekoa!

Ensimmäisenä tartuin sivarisukkahaasteeseen ja pyöräytin Novitan perusohjetta mukaillen pitkävartiset sukat. Pohjalankana oli harmaa 7 veljestä, johon sitten tein raitoja ja kirjoneulekuvion Totoro-lapasista ylijääneillä vihreillä langoilla. 

Hain sopivaa kuviota kirjoneuleeseen tästä digitoidusta kirjasta, jonka joku oli linkannut Ravelryn keskusteluun jokin aika sitten. Kuvionauhoja tuossa kirjassa on kyllä ihan joka makuun ja löytyi sieltä minullekin sopiva. Sukanvarteen ei tosin ihan kokonaista nauhaa voinut laittaa, joten poimin tästä nauhasta yksittäisen kuvion, jonka sitten istutin molemmin puolin sukan vartta.

Vaikka kirjoneule onkin oikeastaan aika uutta tekniikkaa allekirjoittaneelle, niin näytti tuo kolmen värin neulekin onnistuvan yllättävän hyvin. Lankojen kierron kanssa oli alkuun ongelmia, mutta kun olin ensimmäisen yritelmän purkanut, tulin siihen tulokseen, että parasta jälkeä tuli, kun kahdella kulloinkin ylimääräisellä langalla tekee jatkuvaa lankakiertoa. Sillä tapaa lopputuloksesta sai suht tasaisen ja tasakireän.

Ainut ongelma, joka tässä enää on on se, etten nyt tiedä lainkaan, minkä kokoiset sukat ovat! Tarkoitus oli tehdä vähän ohjeen kokoa 42 isommat sukat, mutta kun täällä ei ole ketään sukkia sovittamassa, niin eipä ole mitään käsitystä, mitä kokoa nuo sukat nyt loppujenlopuksi ovat. :D

TOTORO!

Viittasin aikaisemmin kahteen keskeneräiseen projektiin, joista toinen on yhä kesken, mutta toinen eli Totoro-lapaset valmiit ja käytössä!

Malli: Norwegian Totoro Mittens by brella
Lanka: 7 veljestä, värit 309 ja 391
Muutokset: rivin lisäys tekstiraitaan, peukalon kuvioiden vaihto, resorin värijako

En ole tosi pitkään aikaan tehnyt kirjoneuletta, niin että opettelemisen puolellehan tämä aika paljon meni. Olen ihan tyytyväinen siihen, että lankajuoksut olivat kireydeltään varsin sopivia ja langankiertokin onnistui hyvin pidemmissä juoksutuksissa. Ensimmäisen lapasen kämmenosa on aika leveä ja kumpikin peukalo omalla tavallaan vähän kummallinen, mutta kyllä lapaset käsissä pysyy ja ihanan lämpimätkin ne ovat. Näiden myötä syntyi myös kova into tehdä lisää kirjoneuletta, niin että niitä nähtäneen täällä tulevaisuudessa lisää. 

Neulegraffiti

Tekisi mieli tehdä neulegraffiti, mutta ei mitään pientä pötkylää vaan kunnollisen kokoinen ja hieno. Olisiko kenelläkään innostusta päällystää neuleella kokonaista kaidetta tai puuta? Voitaisiin pitää talkoot ja saada joku hieno aikaan...

Koko touhun aloittaneen kotisivut:
http://knittaporfavor.wordpress.com/

Työn alla

Tällä hetkellä on monta projektia enemmän tai vähemmän työn alla. Tässä vähän kurkistuksia.

Projekti 1:

Projekti 2:

Lisää näistä myöhemmin.

Neulojatäti, osa 2

No niin, nyt on saatu tämä myssy-tumppu-projekti ainakin tältä erää kokoon. Lopulta tuli kaksi valkoista myssyä ja yhdet valkoiset lapaset, myssyjä siksi kaksi, että ensimmäisenä valittu koko oli tällä hetkellä vielä iso, niin että tein yhden pienemmän saman tien. Ainut ero malleissa on, että tällä kertaa lanka riitti myös lapasia yhdistävään nyöriin.

Pipo ennen kasaamista:

Iso pipo:

Lapaset:

Pieni pipo:

Puikot suoriksi

Viimeaikoina olen kärsinyt pahemman laatuisesta neulontavirkkauskuumeesta ja pahasti turhautunut aina sikin sokin sekaisin oleviin puikkoihini. Ompelin itselleni puikko- ja koukkupussin!

Pussi on oikeastaan aika hassu nimitys tälle säilytysratkaisulle, sillä puikkopussini on itseasiassa suorakaiteen muotoinen kangaskappale, johon on ommeltu eri korkuisia taskuja erilaisille puikoille ja koukuille. Mietin ensin, että olisin tehnyt erillisiä pusseja erilaisille välineille, mutta kun ei noita puikkoja vielä ole ihan kamalasti, niin totesin niiden mahtuvan yhteen pakettiin ainakin näin alkuun.

Pussissa on neljän korkuiset taskut: sukkapuikot 17 cm, pitkät puikot 25 cm, koukut 10 cm ja pyöröpuikot 13 cm. Leveyttä pussilla on avoimena 45 cm ja korkeutta 70 cm. Lokerojaon mitoitin sukkapuikkojen mukaan niille ja pitkille puikoille, kun taas pyöröpuikoille jaoin taskun yksinketaisesti viideksi lokeroksi. Virkkuukoukkulokerot puolestaan tein vähän fiilispohjalta.

Puikkojen pakkaaminen tapahtuu nostamalla pyöröpuikkoreuna muiden puikkojen yli. näin puikot eivät pääse tipahtelemaan omia aikojaan paketista jos sen ottaa vaikka joskus mukaan. Sitten taitellaan pussi vasemmalta alkaen paketiksi, sidotaan nauhat ympärille ja...

Voilà, kaunis paketti on valmis! Nyt pysyvät puikon nätisti ojennuksessä tiiviissä paketissa. Olen itseasiassa erittäyn tyytyväinen lopputulokseen, etenkin, kun tämä oli taas vähän tälläistä matkan varrella soveltamista. Kangasvalinnat osuivat ihan nappiin (onneksi tälläinen yhdistelmä massiivisista kangasvarastoista löytyi) ja kokonaisuudesta tuli tosi nätti ja käytännöllinen. Kasvun varaakin jäi, kun ei mulla noita puikkoja mitään täysiä sarjoja ole. Tosin nyt on kova paine mennä ja täydentää, jotta pussin sisusta näyttäisi nätiltä. :D

Neulojatäti

Osa tätä blogia lukevista on ehkä ehtinyt jo kuullakin, että allekirjoittaneesta tuli muutamia viikkoja sitten täti neljännen kerran. Tätä ennen perheeseeni kuului kaksi veljen ja yksi siskon herttainen tytär ja nyt joukkoon liittyi Minin nimellä toistaiseksi kulkeva suloinen siskonpoika. Tää täti on ollut taas vaihteeksi ihan myyty, joskin olen onnistunut hillitsemään paijailuvimmani huomattavasti tuoretta isosiskoa paremmin.

Koska olen tällainen käsityöläs ihminen, olen tietysti siitä asti, kun tiedon uudesta tulokkaasta keväällä sain, selaillut käsityölehtiä ja puuhastellut kaikenlaisia vauva juttuja. Keväällä kudoin vihreästä puuvillalangasta vihreän myssyn ja sinisestä pienet tossut, joilla pikkuherran äitiä lahjottiin jo kesällä ennen synnytystä. Jostain syystä en näemmä ole raportoinut niistä lainkaan tänne, ehkä yllätyksen säästämiseksi, mutta pitänee tehdä se jossain välissä takautuvasti.

Joka tapauksessa tossut osoittautuivat turhan pieniksi (joten ne peri Minin isosiskon nukke), mutta myssy oli juuri prikulleen oikeaa kokoa juuri nyt! Lisäksi siskoni ihastui kovasti myssyn malliin, josta itsekin kovasti pidän, joten sain nopeasti tilauksen myös toisesta piposta. Ja sitten, kun sisko oli asiaa ehtinyt vähän pureskella, laajeni tilaus vielä lisää: to-do-listalle kirjattiin kaksi myssy & lapaset -settiä, toiset värikkäinä ja toiset valkoisena.

Toinen puolisko eli värillinen setti projektista on jo valmistunut ja postitettu siskolle Espooseen. Värillisen setin päädyin tekemään lankalaatikosta löytyneistä ohuista ja ihanan pehmeistä keltaisesta ja oranssista villalangasta. Lanka on sekä myssyssä että lapasissa tuplana. 

Myssy on tehty kyprämyssyohjeella, joka löytyy Suuri käsityö-lehden numerosta 2/2006. Tämä ei itseasiassa ollut sama lehti, josta edellisellä kerralla olin myssyn tehnyt, vaikka ohje olennaisilta osin olikin sama. 

Ihan en tietenkään suostunut tekemään annetulla ohjeella, vaan pieniä muutoksia oli pakko tehdä. Toisin kuin ohjeessa, en tehnyt myssystä raidallista, vaan tein myssyn reunaan oranssin raidan ja lopun myssyn oranssikeltaista sekoitusta. 

Myssyn nyörit olivat alkuperäisessä ohjeessa perinteiset punotut, mutta halusin sen sijaan tehdä keltaiset kudotut ns. I-nyörit. Muutoin myssy tuli ihan ohjeenmukaisesti, kokona ohjeen toisiksi suurin, johon päädyimme siskoni kanssa puhelimessa neuvoteltuamme.

Lapaset on tehty Ravelrysta löytyneellä Elena Aliagan ohjeella Striped Baby Mittens. Näistä ei aluksi pitänyt tulla raidallisia, vaan resoriosan piti olla kokonaan oranssia ja tumppuosien oranssin ja keltaisen sekoitusta, mutta kun myssyä tehdessä oranssi lanka loppui kesken, piti jo kertaalleen tehdyt lapaset purkaa ja tehdä tehdä uudestaan vähän erilaisella värijaolla. Alkuperäinen väritys oli mielestäni vähän onnistuneempi, vaikkei tämäkään mitenkään erityisen huono ole.

Väritysen lisäksi ohjeesta poikettiin siinä, ettei lapasia yhdistämään tullut tällä kertaa I-nyöriä, mutta tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, ettei lanka enää riittänyt siihen. Tosin mistään sellaisesta ei siskon kanssa ollut puhe, joten posti vei Espooseen myös kyselyn siitä, kaivataanko valkoisiin sellaista nyöriä.

Kokonaisuus oli mielestäni ihan onnistunut, mutta lopullinen tuomio tulee, jahka sisko kertoo, miten hyviä nuo käytännössä ovat. Lisäksi tällaisia pieniä on myös kiva tehdä, kun tulee niin nopeasti valmista. Niin ja tuota myssyn ohjetta voi todellakin suositella. Erittäin helppo neule, josta tulee nätti ja hyvin istuva myssy. Valkoinen myssy samalla ohjeella on jo hyvässä vauhdissa.

Neuletapaaminen ja Ravelry

Jahas, sitä on taas tullut oltua pahoilla teillä ja eksyttyä internetin ihmemaassa... Olen jo pidemmän aikaa kuullut eri ihmisten ja blogien mainitsevan säännöllisesti neulonta ja virkkausyhteitö Ravelryn, josta kuulemma löytää ohjeita melkein mihin tahansa ja joka muutenkin mukava paikka. Sivusto on tavallaan kiinnostanut allekirjoittanutta jo pidempään, mutta koska roikun muutenkin ihan liian monilla sivuilla, niin en ole uskaltanut tännekin liittyä.

Noh, koska olen tässä tekemässä postausta, niin ei liene monellekaan vaikeaa arvata, että jälleen kerran on itseasetettujen rajojen yli hypitty ja minutkin löytää tätä nykyä Ravelrystä. Jaa ja mikäkö sysäsi rajan yli? Elämäni ensimmäinen neuletapaaminen! Inarin ehdotuksesta suuntasimme kahteen tyttöön Turun Lankabaarin kolmevuotis synttäreille, missä sohvilla istuskeli iso joukko paikallisia neulojia ja virkkaajia. Rohkeina tyttöinä soluttauduimme joukkoon ja jo maar oli hauska parituntinen! Niin ja siellä tavatut ihmiset kovasti kehuivat Ravelrya, joten tässä sitä ollaan.

Eikä kannata huolestua Lankabaarinkaan puolesta. Koska allekirjoittanut lähti niin hirveällä kiireellä liikkeelle, ei mitään käsityötarpeita sattunut mukaan, joten samoin tein ostin sekä langat että koukun uuteen työhön. Ehkä sekin yllätyspläjäys nähdään täällä jossain vaiheessa.

Lämmintä talveksi

Viime vuonna Ruotsin reissussa hävitin lapaset ja tänä syksynä niitä tuli ikävä. Otin bambupuikot kauniiseen käteen ja tässä tulos. Materiaalina on itse kasviväreillä värjätty Novitan Nalle, 75% villaa ja 25% polyamidia. Punainen on kuivatun verihelttaseitikin lakeista, oranssi saman seitikin jaloista ja keltainen kuivatuista porkkanan naateista. Kaikki on puretettu alunalla. Verihelttaseitikin väriin vaikuttaa ehkä enemmän se kuinka paljon lankaa on suhteessa sienten määrään kuin se värjätäänkö jaloilla vai lakeilla. Punaisen jälkiliemestä tuli suunnilleen samanlainen oranssi kuin jaloilla.

Syysleirillä piti istua koko viikonloppu, joten siihen piti varautua puikoilla ja kolmella lankakerällä. Sukat ovat myös itse värjättyä Nallea. Keltainen tuoretta syysnokkosta (kesällä siitä saisi vihreää) ja violetit mustikoista. Mustikan marjoilla värjäämistä ei voi suositella sillä värin valonkesto ei ole kovinkaan hyvä. Nämä kerät olivat parissa vuodessa haalistuneet selvästi uloimmista osista, vaikka ovatkin olleet muiden lankojen keskellä lanka-akvaariossa.

Lanka-akvaario.

Pipo

Aikaisemmassa merkinnässä esittelin itse kehrättyä lankaa. Se päätyi pipoksi, kun oli niin mukavan muhkeaa. Kavennukset ym. ei ole ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kidottu, mutta neulottu innolla. Paksu lanka ja puikot oli pitkästä aikaa kivaa vaihtelua. Valmista syntyy, kun muutaman kerran istuu alas neulomaan.
Huivi on kudottu itse muutama vuosi sitten. Materiaalina on Virosta hankittua ohutta villalankaa ja sidoksena vohveli. Se on käynyt myös värjäyspadassa sipulinkuoriliemessä, kun värit olivat aluksi turhan räikeät.

Tontun hommaa

Pääduin sitten jo syyskuun lopulla pohtimaan joululahjoja. Ensimmäisenä syntyi pienimmälle veljentyttärelle myssy pörröisestä violetista Novita Teddy-langasta, jonka sain kesällä tädiltäni, joka ei ylimääräisiä lankoja halunnut kantaa mukanaan Italiaan. (Keksin myös, että aiemmin esittelemäni pipot on myös tehty Teddystä, eri väristä vain.) Tämä saattaakin sitten olla ainoa joululahja, jonka uskallan tänne postittaa, muiden saajat kun eivät ehkä enää ole yhtä tietämättömiä internetistä. :)

Ohje oli Suuresta käsityöstä 8/2002, mutta käyttämäni lanka oli paksumpaa ja puikot pienemmät kuin ohjeesta, jolloin tuloksena oli ihanan muhkea ja tiivis neulos. Muokkasin myös ohjetta hieman mieleisemmäksi, sillä en ole ikinä ymmärtänyt Suuren käsityön pakkomiellettä tehdä kaikki mahdollinen erillisinä levymäisinä kappaleina. Etenkin tällaisen pienen tuotoksen kohdalla teen itse mieluummin koko hoidon pyörö- tai sukkapuikoilla ympyrää kutoen. Samalla myös siirsin kavennukset kappaleen laidoilta tehtäväksi jokaisen puikon alussa. Tulos on silloin mielestäni nätimpi.

Korvaläpät sentään tein ja kiinnitin ihan ohjeen mukaan. Samoin nauhat ja tupsut, vaikka niihin nyt ei ihan kamalasti ohjetta ollutkaan. Kaiken kaikkiaan olin aikaansaannokseen erittäin tyytyväinen ja mielestäni siitä tuli juuri sopiva pienelle tytölle. Toivoa sopii, että myös pieni neiti ja vanhempansa myssystä pitävät.

Onks pipa hyvin?

En muista, milloin olen aloittanut nämä pörröisestä vihreästä villalangasta pipot, mutta melkoisella varmuudella voitaneen sanoa, että ne ovat olleet lähes valmiita ainakin vuoden. Hirveästi hommaa pipoihin ei olisi kaivattu enää, kuvissa ensimäisenä olevasta puuttui vain päättely ja jälkimmäisestä sen lisäksi reunus (johon ei kyllä enää ollut riittävästi saman väristä lankaa). Kuitenkin pipot olivat keskeneräisten töiden kassissa, josta ne äskettäin taas kaivoin esiin tekemistä etsiessäni. 

Pohdin, mitä niille pitäisi päättelyn lisäksi tehdä, sillä ne olivat nyt silmääni hieman tylsiä. Onneksi olin tullut ostaneeksi kirpputorilta lankapussin, jossa oli ihanaa keltaista samettilankaa, joka sopi kuin nenä päähän pipojen vihreän kanssa.

Ensimmäinen pipo on hyvin tavallinen kudottu pipo, johon päätin tehdä koristukseksi virkatun kukan. Ohjeen kukkaan löysin vanhasta Moda-lehdestä. Ompelemisen sijaan päätin kiinnittää kukan pipoon kauniilla kirpparilta ostetulla napilla.

Toinen pipo on puolestaan virkattu luultavasti jostakin vanhasta Suuresta käsityöstä löytyneen ohjeen mukaan. Valitettavasti pipo oli jäänyt vähän kesken, sillä lanka pääsi niin vähiin, ettei sillä olisi enää pystynyt viimeistelemään pipon reunaa. Nyt kun löytyi tämä kaunis keltainen lanka, sain tämänkin pipon viimeisteltyä.

Nyt sitten enää pitäisi päättää, kumman pipon pitää itsellään vai pitäisikö molemmat.

Parveke

Sain vihdoin aikaiseksi sisustaa parvekkeen mukavaksi.

Penkin sisään saa kaikki parvekkeella säilytettävät rojut ja toiseen päähän on upotettu istutuslaatikko, jossa ei vielä tosin kasva mitään. Ihan hyvä ruuvvaus ja sahausharjoitukseksi. Pekka kyllä auttoi ihan vähän. Ruukkujen mahduttelussa oli ongelmia. Pitää ehkä istuttaa osa kasveista täksi kesäksi sinne ja myöhemin marjapensas tms.

Kurssilla huovutettu matto. Välissä esihuopa, joka on kokonaan päällystetty villalla. Vanutettiin valmiiksi tehtaalla.

Katossa roikkuu lampunvarjostin kokeilu, joka on tehty neulekoneella. Ei ihan onnistunut, mutta sai uuden elämän taidekalana.