Elokuussa olivat tätini Italiasta ja Yhdysvalloista käymässä ja he ihastelivat tätä laukuuni kiinnitettyä neulahuovutettua kettua. Ketun olen tehnyt joskus vuosia sitten Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Reaktori-tapahtumassa.
Kun yritin tädeille selittää, miten kettu on tehty, tulin äkkiä siihen tulokseen, että paras tapa selittää tekniikkaa olisi näyttää ihan käytännössä, miten huopaneulalla huovutetaan. Siispä kävin ostamassa villalajitelman ja erilaisia huopaneuloja. Niinpä siis demonstroin tädeille tekniikkaa (josta nämä lempisukulaiseni innostuivat hurjan paljon) ja samalla syntyi oheinen lehtirintakoru. Korun taakse on huovan väliin laitettu hakaneula.
Kun neulahuovutukseen oli taas päässyt kiinni, piti toki päästä tekemään näitä useampikin! Seuraavaksi syntyi Inarin kasettikorujen inspiroimana huopakasetti, jonka takaa löytyy samanmoinen neulakiinnitys.
Molemmat korut siis ensin neulahuovutin ja sitten vielä kevyesti huovutin perinteisin keinoin vähän napakammaksi. Nyt sitten enää pitää keksiä, mihin nämä kiinnittää.
Kun yritin tädeille selittää, miten kettu on tehty, tulin äkkiä siihen tulokseen, että paras tapa selittää tekniikkaa olisi näyttää ihan käytännössä, miten huopaneulalla huovutetaan. Siispä kävin ostamassa villalajitelman ja erilaisia huopaneuloja. Niinpä siis demonstroin tädeille tekniikkaa (josta nämä lempisukulaiseni innostuivat hurjan paljon) ja samalla syntyi oheinen lehtirintakoru. Korun taakse on huovan väliin laitettu hakaneula.
Kun neulahuovutukseen oli taas päässyt kiinni, piti toki päästä tekemään näitä useampikin! Seuraavaksi syntyi Inarin kasettikorujen inspiroimana huopakasetti, jonka takaa löytyy samanmoinen neulakiinnitys.
Molemmat korut siis ensin neulahuovutin ja sitten vielä kevyesti huovutin perinteisin keinoin vähän napakammaksi. Nyt sitten enää pitää keksiä, mihin nämä kiinnittää.
