Kirppiskoruja

Olen viime aikoina kovasti intoillut kirppareilta keräillyistä pikkuesineistä, etenkin pienistä leluista, askartelusta. Materiaalia on kertynyt pitkin syksyä, mutta koska korviskoukut ovat olleet vähissä, enkä ole omistanut poraa, jolla porailla osaan aihioista reikiä, ovat nämä valitettavasti muhia ideahautomossa. Jouluna sitten sain lahjaksi poran (isi ja käytännölliset lahjat :), niin että nyt olen saanut porata sydämmeni kyllyydestä ja eittämättä naapureiden riemuksi lähinnä keskellä yötä.

Nämä miniatyyristressipallot huvittivat minua jo kirpputorilla aivan valtavasti. Ensisilmäyksellä luulin, ettei niihin saa kovin helposti kiinnitystä, mutta ilokseni löysin molemmista "valmistajan merkin", jonka alapuolella oli kolo, johon renkaan sai vallan näppärästi pujotettua.

Melkein eniten kirpputoreilla etsin nykyään sekalaisen lasten lelusälän laatikoita. Niiden pohjalta voi löytää todellisia käsityöläisen aarteita, kuten nämä pienet peilit ja harjat. Ongelmana vaan toisinaan on, että ne pienet osat, joita haluaisin ostaa, ovat osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Sitten pitää neuvotella myyjän kanssa, voiko kokonaisuudesta ostaa vain osan ja mihin hintaan.

Pikkuautoja löytyy jokaiselta kirpputorilta yleensä runsain mitoin. Oma silmäni on alkanut harjaantua niiden suhteen ja haen nykyään tarkemmin sopivan pieniä, kevyehköjä ja kauniita. Nämä kaksi ovat ensimmäisiä ostamiani autoja.

Kirpputoreilla näkee, että Pokémonien kultakausi on ohitettu: erinäistä Pokémon-sälää, etenkin pokepalloja, näkee todella paljon. Oma suhteeni pokémoneihin lämpeni viime keväänä, kun vaihtaritovereiden kanssa tuli niistä paljon vitsailtua. Nämä Charmanderit olivat ensimmäiset porattavani ja jos helmiä ei olisi laitettu tuohon päälle, sen myös näkisi... Nyt ne on yhdistetty koukkuun metallitikulla, johon on pujotettu ihania Sinelliltä ostettuja muovihelmiä.

Vinkki pikkutavaraa kirpparilta ostavalle: ainakin jos kyseessä on perinteinen "vuokraa pöytä päiväksi" kirppari, kannattaa ensin keräillä mielenkiintoisesta pöydästä käsiin kaikki itseä kiinnostava pikkusälä ja sitten vasta kysyä hintaa. Olen huomannut, että kun tavaraa on isompi nippu, on hinta jokaista ostettua pikkuesinettä kohtaan yleensä halvempi kuin, jos kyselisi joka välissä eri tuotteiden hintoja.